Hei pikkuinen! Sulla on aika monta projektia meneillään yhtä aikaa, ootko huomannut? Ei siis siinä, oon ihan notta go for it, mutta musta tuntuu, että sun unia voisi vähän helpottaa ottaa kanssa chillimmin välillä.
Sulla puskee kolme hammasta nyt yhtä aikaa: kaks ylhäällä ja yks alhaalla. Ne on muuten vieläpä aika leveät ne siellä ylhäällä! Pakko myöntää, että vähän huokasen kyl helpotuksesta, kun niitä hampaita näin nyt tulee. Näin nimittäin unta joitain kuukausia sitten, että sulla todettiin 'laskeva suulaki' (kyllä, näin hienon lääketiedetermin keksin unissani) ja että sulla ei tulisi ylös hampaita ollenkaan. Urheesti sä kyllä vedät! Ja ahkerasti niitä hampaitasi harjotat. Voisit tosin välillä suosia niitä järsimiseen tarkotettuja itemeitä mun olkapään sijasta.
Niin joo, ja jos mietit, niin sun flunssa tällä hetkellä varmaan johtuu noista sun hampaista.
Sit tää liikkumis-seisomis-homma. Sä oot hiffannut ihan oikein: ensin ryömitään, sit kontataan, sit noustaan tukea vasten seisomaan, sit ilman tukea. Vaikka oon samaan aikaan ihan hitsin ylpeä susta, niin ei mua olisi siis kuitenkaan haitannut, vaikka olisit vielä vähän aikaa seisoskellut tuen kanssa. Tai ota nyt ainakin aikas ennen kuin sä lähdet tosta kävelemään. Oot kuitenkin seitsenkuinen - on ihan normaalia, että vauvat ei välttämättä vielä edes kunnolla konttaa tuon ikäisenä.
Myös pinsettiotteen handlaat jo tosi näppärästi. Ja vitsi miten tyydyttävää on ollut antaa sun syödä. Siis alusta asti! Oot vaan vedelly ruokaa menemään (paitsi parsakaali on nou? Really? Heti vauvasta?) ja nyt kun mullakin alkaa tää sormiruokailun järjestäminen sujua melko luontevasti, on meidän ruokailuhetket varsin mukavia.
[Tähän väliin mun vinkit sormiruokailijoiden ruoanlaittajille: muffinssivuoka, jonne voi tehdä makaroonilaatikkoa / kasvismunakasta / kaurahiutale-omenaraastepuuroa jne. Myös kasvislätyt ja monkeyfood-henkeen tehdyt kala/lihakakut (eli kaurahiutaleisiin + esim. vehnäjauhoon sekotetut kakkuset).]
Mä kyllä kanssa ihmetyksellä seurailen, kuinka sä jaksat lattialla tutkia leluja ihan rauhassa. Ja kun kyllästyttää, tyynesti konttaat ulos olkkarista käytävälle ja siitä lastenhuoneeseen parempien lelujen perään. Ja siis olet ihan oikeutettu omaan tilaasi ja rauhaasi, joten älä anna mun häiritä. Mun on kuitenkin pakko välillä käydä hämmästelemässä ja kurkkimassa mitä sä siellä touhuat. Yleensä järsit leluja. Se on ihan fine.
Mut hei mitenkäs tää jumppapallohomma? Oon tässä jo monta viikkoa miettiny miten hyvä ostos se pallo on ollut. Sä oot selkeesti tykännyt olla siinä ja nukahtanut mukavasti yölläkin jos rinnalle rauhottuminen on ollut vaikeeta. Ja se on tehnyt mun elämästä tosi paljon helpompaa. On ihan eri juttua bouncaa jumppiksella kuin kävellä ees taas hytkytellen. Ja siis nyt yhtäkkiä jumppis onkin ihan nounou? What, miksi, mitä tapahtu? Tuliko sulle vaan jumppapallomitta täyteen vai..? Voisitko vielä nopsaan kertoo, että onko tää siis ohimenevä vaihe, vai voidaanko vielä joskus palata pallon äärelle?
Myöskin, vähän aiheeseen liittyen. No sä arvaatkin jo. Päikkärit. Tiiätkö niitä olis tosi hyvä ja tärkeä nukkua. Enemmänkin kuin yhden syklin kerrallaan. Tajuun, että sun päässä pyörii nää kaikki hampaat ja uudet taidot ja kaikkee, mutta uni on ihan oikeasti tosi tärkeetä. Täs samalla haluisin kyl kiittää, että öisin sulla menee (*kopkopkop*) ihan ok, mutta kyllä päivisinkin pitäisi nukkua.
Ja jos sulla on mielessä joku parempi tapa / mesta kuin vaunut / liina / oma sänky, niin pray tell. Mulla alkaa olla ideat vähän vähissä. Valitettavasti en myöskään voi istua ahterillani kädet sidottuna kovinkaan pitkään, oot varmaan huomannut, että toi isompi on melko, tuota, resourceful and ehtiväinen. Kaikki siis hyviä ominaisuuksia, mutta pitää mut aikalailla juoksussa.
Tähän loppuun haluisin vielä sanoa, että sä olet aivan järjettömän ihana vauva. Hymyilet aina. Aina! Ja sun ympärille leijuu sellanen elämänilon ja onnen aura, sellanen .. no vitsi sellanen kun voikun mullakin olis. Sä kyllä päästät meidät helpolla.
No comments:
Post a Comment