Päivän polttavimmat (tässä postauksessa on paljon capsejä):
- eilen illalla meinasin tukehtua omaan henkeeni, kun kesken rauhaisan iltaläppäröinnin meidän keittiöön juoksi hiiri. HIIRI! Meidän kodissa! SISÄLLÄ!!
Tää ei nyt varmaan tunnu ihan kauhealta katastrofilta kaikille, mutta tämmönen kaupunkilainen, jolla ei ole koskaan ennen ollut HIIRTÄ SISÄTILOISSA, sai kyllä pieniä hengenahdistuksia tästä. Tai siis suuria. Tai siis aloin etsiä lähintä hotelliamajotusta siksi ajaksi, että saan buukattua aikasimmat lentoliput Suomeen. Siinä saa taas pienempi mukavia mikrobeja kun nuohoo ja nuolee kaikki lattiat hiirenjätöksineen (jos on hiiri, niin TAATUSTI jossain on jätöksiä).
Joo, siis kyllähän Espoossakin aina välillä näki hiiren livahtavan jossain - ULKONA. Täällä Lontoossa ihmisten kanssa puhuessa kävi ilmi, että jokaisella oli joku hiiri-sisätiloissa-tarina, oma tai kaverin. Ja jälleen kerran pudistelin päätäni. Siis nää ihmiset ihanko totta maksaa näistä asunnoista näitä hintoja.. Siis siitä ilosta, että saa asua täällä?
Lähetin paniikkimeilin pest exterminatorille, mies tukki näkyvimmät holet polyretaanilla ja viritettiin rotanloukku. And now we wait. Näin vuorokausi kohtaamisen jälkeen pystyn vähän vinosti hymyilemaan tälle, mutta eilen ei juuri naurattanu.
- Leivoin sämpylöitä. Tai siis yritin. Nää meidän illat on välillä tätä, että mun olemassaolon perimmäinen tarkotus on toimia hierovana sänkynä / pomputtimena / riippukeinuna / tuttina / silittelijänä meidän jälkikasvulle. Kymmenen minuutin välein (this too shall pass ja mulla olisi vaan kurjempi olo, jos en olisi siinä lasten luona). Siinä on vaikea saada sämpylätaikinaa aikaseksi. Onneksi miehen suosiollisella avustuksella taikina saatiin aikaseksi ja sämpylöistä tuli hyviä. Mutta siis palatakseni nyt tähän vielä, siis leivoin sämpylöitä! Siis minä! Sämpylöitä!
- Törmäsin Amazonissa tämmöseen kirjaan (The Rabbit Who Wants to Fall Asleep). Jonkun psykiatrin kirjottama pupu-iltasatu, joka nukuttaa JOKAISEN LAPSEN. Nauratti. Onhan tollasta nyt pakko kokeilla, right?
Tilasin kirjan. Aloin lukea illalla (lennosta suomentaen) sängyssä makoilevalle isommalle pienemmän kolistellen vieressä. Meni 10min ja isompi oli unessa vaikka satu oli vielä kesken. Peräännyin hämmentyneenä ja suorastaan pelokkaana. Hypnotisoinkohan mä lapseni just??
Mun suureksi helpotukseksi seuraavana iltana satu (joka on muuten TODELLA pitkäveteinen ja pitkä - mutta niin kai on tarkotuskin) luettiin puoltoista kertaa ilman mainittavaa tulosta. Aattelin jo haudata kirjan kaapin perälle.
Mutta niin vaan eilen ja tänään isompi erikseen pyysi, että se satu luetaan ja vaikkakaan ei nukahtanut kesken sadun, niin pian sen jälkeen kuitenkin. En oo varma huomasiko se itse sadun auttavan rentoutumaan vai onko siitä vaan kiva kuunnella mun lukemista vai mitä, mutta piti nyt kuitenkin ihan raportoida.
- Harhauduin sunnuntaina käymään funky aerobics -tunnilla. Kuvauksen perusteella oli odotettavissa hiphop-henkistä aerobista treeniä ja vaikka inhoan aerobiciä, aattelin, että kun kerran kuvaus sanoo 'no ordinary aerobic class', niin ehkä tää nyt menettelee.
Turns out, että tunti ei ollut funky, ihan vain aerobics, jossa koko tunnin taustalla soi nn-tsh-nn-tsh-nn-tsh. Ggnnhh. Nimen perusteella odotin vetäjän olevan tummaihonen mies, mutta sitten paikalle ilmestyi minikokoinen viiskymppinen nainen (menis kyllä täydestä kolmekymppisenä ex-narkkarina myös) järjettömän isolla, sotkusella tukalla.
Virtaa siinä kyllä riitti, mitään en kuullu mitä se sanoi, mutta koko tunti hypittiin. Sellasta aerobic-hyppelyä. Vetäjä vilkuili usein kelloa, kuten myös minä. Tästä oppineena en mee enää koskaan mihinkään missä lukee aerobic, vaikka se kuinka väittää olevansa 'no ordinary'.
Ja viimesenä vielä: mä en edelleenkään meinaa tottua siihen, että pienempi tulee nurkan takaa kävellen vastaan. Lisäksi oon aika varma, että se on alkanut sanoa 'äithi'.
 |
| Jätettiin yöksi jauhoja lattialle keräämään todistusaineistoa mahdollisista yövierailuista. Aika raskauttavaa, väittäisin. |
Meillä maalla hiiret tunkee sisälle aina syksyisin. En mä niistä edelleenkään tykkää (kerran kaupunkilainen - aina kaupunkilainen) mutta ei auta. Loukut esille ja ruuat kaappiin tai sellaisiin kulhoihin, joihin hiiret ei voi päästä. Silti ärsyttää mut luonto vie voiton, vaikka me kuinka sitä vastustettais. ;) Hiiret on ja pysyy, syksyisin.
ReplyDeleteTeillä on selkeesti tässä joku rutiini jo päällä :) Kurjat hiiret!
Deletetuli ekana mieleen,että joku kamera kuvaamaan yöllä että kuin monta niitä siellä vipeltää mutta toisaalta onkohan kuitenkin parempi että ei tiedä? :D Meillä ei oo sisätiloissa kotona näkynyt kuin lemmikkihiiriä ja -rottia mutta landella loppu käynnit mm. siksi että hiirten papanoita oli joka paikka täynnä, makkarin kaapin alareuna oli jyrsitty kulkureitiksi ja mm. puuropakettiin oli vedetty joku vieressä ollut vihannespussi sisään ja paketin alareuna oli täysin vettynyt hiirenkusesta. Lakanoita koitettiin kaivaa mutta vaikea oli valita kun mulle ei ihan riitä että lasten lakanoista ja sängystä vaan puhalletaan pahimmat kikkareet pois. ja entä jos ne olisivat menneet vauvan sänkyyn yöllä silloinkin kun vauva oli siellä..
ReplyDeleteoikeesti siinä oli tietysti paljon muitakin syitä miksei siellä käyty,ainahan hiiriä on maalla mutta noi nyt jäi mieleen kun sieltä viimesen kerran lähdettiin :D
Ymmärrän TÄYSIN!! Meillä on kanssa sama homma, että landella on oikeasti niiiiiin epähygienistä (ja paikoin jopa vaarallista), että en tosiaan haluaisi siellä vauvan kanssa olla.
DeleteVaan toisaalta, siellä mä olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät syntymästä lähtien. En tiedä onko hygieniataso laskenu vai kriteerit eri ;)
Ei niitä hiiriä vain maalla ole. Asutan 6 km suurehkon kaupungin keskustasta omakotitaloalueella ja meillä oli 16 vuotta sitten rakennetussa talossa hiiriä yks talvi. Ja yks itseasiassa hengaili aika oitkään meidän yläkerrassa ennen ku tajuttiin sen olemassa olo. Ne on muuten älyttömän vikkeliä. Lopulta yks ilta kun mies oli kotona hän oli joutunuy hieman ikävään tilanteeseen hiiren kanssa ja hiiri ressukka joutui pikkuauto-onnettomuuteen. Myöhemmin sitten hankittiin iham asianmukaiset loukut ja jäi vielä toinenkin hiiri kiinni.
ReplyDeletePääsivät välikatosta yhden reiän kautta sisälle. Tukittiin se ni ei oo ollu enää sisätiloissa pieniä vierailijoita. =)
Joo, siis kyllähän Helsingin keskusta vilisi rottia, kun Kampin keskusta rakenettiin! Oon kuitenkin onnistunut välttämään epätoivotut eläimet omassa kodissa so far :D
DeleteMä en tiedä yhtään mitä meidän hiirelle kävi, sitä ei oo enää näkyny *kopkopkop*