Blogihaaste

Melkein ihan pyöreä luku: tämä on blogin 690 (julkaistu) postaus. Se on aika monta postausta. 

Mä sain 7-vuotislahjaksi isosiskolta päiväkirjan. Sen täyty olla aika merkittävää, koska mä edelleen muistan sen. Itseasiassa se on ainoa synttärilahja, jonka osaisin nimetä, jos nyt yhtäkkiä pitäisi muistella vuosien saatossa saamiani synttärilahjoja. 

Ja olihan se merkittävää! Sinne tallentui tärkeitä muistiinpanoja kuten <SISKO> ON TYHMÄ (jokainen sana kirjotettuna 7-vuotiaan kiukulla omalle sivulleen keltasella yliviivaustussilla) ja merkintä siitä, että äiti on kuumeessa. Viereen olin liimannut vaaleanpunaisen sydäntarran, jossa luki: hot mama.

Lukuisien päiväkirjojen jälkeen alotin blogin joskus - apua - 15 ja yli vuotta sitten. Kirjottelin ihan ekaan blogiini syvällisiä ajatuksia elämästä, ihmisistä ja sävyjä ja vivahteita, joita kumpusi mun taiteellisista syvyyksistäni. Luin tässä muutaman postauksen internetin arkistoista ja ne olikin (aivan yllättäen!) sekavaa dadaa ilman päätä ja häntää. Luojan kiitos niitä ei ole enää missään muualla tallella.

Bloggaaminen jatkui suhteellisen säännöllisenä, vaikka toisinaan vaihtui alusta (oma serveri / palveluntarjoaja), toisinaan kieli (suomi / englanti). Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että jutellessani miehen kanssa ekoja kertoja (hiukan huppelissa, kaverin häissä, siis ennen mitään seurusteluja), se meni paljastamaan stalkanneensa mua ja löytäneensä mun blogin. Ja seuranneensa sitä.

Sitten tulin raskaaksi. Oli pakko alottaa uusi blogi, koska en halunnut paljastaa raskautta maailmalle, mutta bloggaamisen tarve oli valtava (syytän arkistoija-dokumentoija-sukuani tästä). Anonyymi blogi siis aiheesta raskaana-apua-mitä-nyt (olkoonkin, että raskaus oli kuinka suunniteltu). En tosin miettinyt blogin otsikkoa ihan loppuun saakka. Pakko myöntää, että en kyllä ehkä enää jaksais olla gravid-raskaana, mutta nimenvaihtaminen niin haaankalaaaahh.

Eka postaus sisälsi kuvan positiivisesta raskaustestistä ja ihan hukassa olevan tyypin pohdintoja aiheesta mitä saan syödä mitä en saa tehdä mitä nyt mitä nyt. Sitten tein listan hankittavista asioista, jotka pitää olla kun vauva syntyy. Listasta löytyi mm. ensilusikka ja -haarukka. Todella ajankohtasta. Sitten dokumentoin jokaisen neuvolakäynnin, mittausten muutokset, painon heittelyn jne. kunnes lopulta syntyi laps. Sitten dokumentoin taas jokaisen neuvolakäynnin, mittausten muutokset, painon heittelyn.

Lopulta elämään tuli vähän muutakin, kuten töitä ja parkouria. Kunnes sitten tulin taas raskaaksi. Yritin muistaa välillä kirjottaa jostain neuvolakäynneistäkin, mutta oikeesti elämä oli räjähtämispisteessä täynnä kaikkea muuta.

.. ja siinä pisteessä taidetaan olla edelleen. Elämä räjähtämispisteessä kaikkea.

Miksi mä bloggaan. Miksi miksi.

Blogia (tätä) alotellessa mietin, että haluan dokumentoida. Haluan muistaa tän kaiken. Sitten mietin, että vitsi että olis kiva saada vertaistukea ja etsin jotain viiskyt äitiysblogia, joita aloin seurata. Sitten yhtäkkiä joku tuli kommentoimaan blogiin. Ja sitten joku toinen. Ja sitten joku urpo anonyymi, mutta unohdetaan nyt se.

Yhtäkkiä tuli vertaistukea! Niin paljon, että oon ihan oikeasti saanut pari ystävääkin ja jopa kaveriporukan blogin kautta!

Jengi pyörittää silmiä, jos joku sanoo 'bloggaavansa itselleen'. Mutta siis eikö tää nyt oo aikalailla just sitä? Bloggaan koska haluun dokumentoida koska haluun muistaa (ja siis tää blogi ei edes yksistään riitä sammuttamaan dokumentaation paloa! Mulla on meneillään myös Mom's 5 year one line diary. Tosin mä en pysty ylläpitämään kuin yhtä, toisin kuin Periaatteen Nainen (äh, en nyt löydä linkkiä joka todistaisi tämän oikeaksi), joka pistelee jokaiselle poikaselleen omaansa. Huh. Kudos!) 

Bloggaan, koska toivon että sieltä löytyy vertaistukea ja 'niin just, meillä kans!' -tyyppejä. Bloggaan, koska ... no emmä keksinytkään enää enempää.  Vai sanoinko jo, että itseilmaisua. Ajatusten jäsentelyä. Muistamista. Jos mä jollekin muulle tätä kirjotan kun ittelleni, niin se on noille parille tyypille, isommalle ja pienemmälle, jotka saa tän kaiken joskus luettavaksi.

Tää toisaalta myös kertoo aika paljon tän blogin sisällöstä ja luonteesta. Kyy-hyllähän tänne välillä joku satunnaispohdiskelu puoliraakana eksyy, mutta aikalailla tässä jauhetaan arkea, käydään läpi tapahtumia ja raportoidaan. Jos tästä blogista pitäis jotain tunnusmerkkejä antaa, niin sanoisin, että jokainen entry on noin 50% liian pitkä. Tämäkin. 

No mutta, eihän se ole toki mikään syy lopettaa. Raportoinpa nyt seuraavaksi, että ajattelin viime yönä lopettaa yöimetyksen. Pienemmän soidessa mun sylissä puolilta öin ajattelin, että älä nyt hullu nainen maanantai-yönä mitään imetyksiä lopeta. Viikonloppuna sitten kun saat nukkua päivät kun valvot yöt. Annoin siis mennä, mutta jäätiin pienemmän kanssa nukkumaan lastenhuoneen kokolattiamatolle. Heräsin seuraavan kerran (muistaakseni) puoli seiskalta aamulla. God bless.

Niin joo, siis tämä oli haaste, jonka sain mainiolta Onni-Annilta. Haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. 

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suoriltakäsin, voit haastaa jonkun toisen. 

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko -blogi

Mä en silleen periaatteessa tykkää haastaa, mutta sanotaanko nyt vaikka että olisi kiinnostavaa kuulla näiden blogien tarinat:

1. PeNa

2. Paukkuliini

3. 47 palasta

4. Mamma rimpuilee

Aurinko, sadepilvi, sateenkaari, nurmikkoa.