Alussa on vaikeeta. Miten ajettiin automaattivaihdeautolla. Missä se isomman preschool nyt olikaan .. mihin suuntaan edes piti lähteä ajamaan?? Entä hedelmät - siis ihanko oikeasti niitä ei punnita kaupassa itse, vaan kassaa punnitsee ne? Ja MMMIKÄ mun jenkkikortin tunnusluku nyt olikaan? Entä puhelinnumero?
Ihan totaalinollaaminen kolmessa suomiviikossa. Vaikka koti oli ja tuntui kodilta, silti paluu oli viikon mittainen bootcamp, jossa haeskeltiin aivojen takalommoista jenkkisynapseja.
Nyt ollaan palattu rytmiin. Preschooliin jääminen jännitti kuin tietä ylittävää siiliä. Onneksi tultiin just snack-aikaan ja paahtoleipä veti puoleensa. Tein vuoden jumppateon ja kävin preschoolin aikana myymässä sieluni 24H Fitnessille, joka on sopivasti kodin ja preschoolin välissä ja siellä lapsiparkki. Ja lupaavalta vaikutti! Pienempi hypnotisoitui samantein leluista, eikä juuri taakseen vilkassut kun vilkutin heiheit. Ja oli ihan fine, kun kymmenen minuutin kuluttua palasin hakemaan (sielun myymisen ja lounasajan välillä jäi vähän kapea jumpparako).
Harmillisesti tosin torstai ei mennyt ihan yhtä onnekkaasti. Pienempi heräsi kuntosalilla ylläriaamupäikkäreiltään siihen, että olin laskemassa sitä lapsiparkin pinnasänkyyn. Nope. Nope nope nope. Hengailin sen kanssa puolisen tuntia siellä kunnes lähdettiin kotiin lounaalle. Oh well.
 |
| Siinä ne menee ne pienet. |
No comments:
Post a Comment