On ollut vähän kortisolintäyteinen viikonloppu. Sellanen junaturmasta lento-onnettomuuteen. Paitsi että nää asiat on ollut ehkä enemmän tasoa värikynästä katkesi kärki ja kenkään meni hiekkaa. Verrattuna.
Mä olen niin kaukana mukavuusalueestani, etten saisi greyhoundattuakaan enää takas. Ja täällä epämukavuusalueella ollaan aina miinakentällä. Ei tarvita paljoa ihan full blown paniikkiin ja varmuuteen siitä, että elämä on peruuttamattomasti pilalla. Tyypillisesti nää kiertää akselilla 'olen tietämättömyyttäni syöttänyt / juottanut lapsille jotain mitä ei olisi pitänyt' tai 'minulla on vaiva X (kuten esim. nyt näärännäppy silmässä), onkohan se kuolemaksi?!'
No siinä hengessä ja Mamman rimpuilujen inspiroitumana hyviä asioita elämästä. Nyt niinku tälleen ennenku vetäydyn vähän mindfullness-meditoimaan (eli katsomaan Big Bang Theorya pizzanpala kädessä).
1) Kolmepäivänen viikonloppu, jonka aikana tapahtui tämä:
 |
| S'mores. Crepe. Can't go wrong. |
2) Children's Discovery Museum, jossa lasten aivot kehittyi taas kohisten ja isompi pääsi kypärä päässä kiljumaan piipaata Ihan Oikean paloauton kyytiin. In the meanwhile pienempi hakkasi hitaammin liikkuvia lajitovereitaan helistimellä päähän vauvojen (eli alle 4v) alueella. Isompi myös askarteli jostain styroksipalasista 'preschoolin portin'. En ole varma miten suhtautua, koska mulle tuli ekana mieleen helvetin portit. Kattokaa nyt:
 |
| Okei, hyvällä tahdolla tää voisi olla kanssa joku lumilinnajääluola, joka odottelee suu auki pahaa-aavistamatonta lasta, jonka päälle voisi romahtaa. |
3) Home delivery pizza, joka oli tosi hyvää.
4) Pienempi, joka innostui tänään ekaa kertaa kunnolla tanssahtelemaan. Biisi oli You Can Call Me Al. Onhan siinä ihan tarttuna bassoriffi! Ja kyllähän nauratti! Oikeastaan tähän voisi laskea aamujamit, jotka pidettiin koko perheen kesken.
5) Spotifyn valmiit playlistat. Välillä ne on ihan helmiä!
6) Mies. Tää yks spesifinen. Tää ankkuri, joka pysäyttää kun mun mopo meinaa karata käsistä. Kallio, joka kestää mun paniikkisäntäilyt. Valium, joka vaikuttaa on-demand. Helium, joka palauttaa maan pinnalle syvemmistäkin syövereistä. Joka jakaa mun kanssa jädet ja pizzat ja muut comfort ruoat.
7) Että on kaveri, joka ei ole äiti, ja jonka kanssa istua kahvilassa puhumassa ei-äiti-asioista.
8) Että on lapset, joiden kanssa elo on pääosin mukavaa ja iisiä ja joiden kanssa voi neuvotella ja sopia. Okei, pienemmän kanssa neuvottelu on lähinnä tasolla 'nn-apa'. Niin rakas, se on napa. 'nn-apa'. Ei kulta, se on nänni.
Ja vielä isompi, joka viimeksi preschoolista tulessaan kertoi mulle ratkiriemukkaasti: 'tällä kertaa minä halusinkin lähteä täältä pois!'. Oltiin keskusteltu siitä, miten aluksi jännittää, mutta sitten preschoolissa onkin niin kivaa, ettei sieltä malttaisi lähteä pois. No, nyt malttoi.
9) Keli, jossa voi lähteä ulos mukavuusvaatteissa (vaikkakin katson kyllä suomalaisten lumikuvia ihan hitusen kateellisena, silleen vau olispa ihanaa olla tuolla lumessa. Mutta samaan aikaan tiedän, että ei kyllä olis. Vähän niinku kattos Frozenia ja miettii, että noillahan on vaikka kuinka hauskaa tuolla jään ja lumen keskellä teepaidoissa, olis varmaan mullakin! Mutta sitten järki muistuttaa, että ei olis).
 |
| Sänky petaamatta! Who cares! |
10) Ne hetket, kun välillä saa perspektiiviä elämään. Ja muistaa taas olla murehtimatta asioita, joille ei voi mitään ja muistaa hengittää ja on hetken aikaa ihan kevyt olo.
11) Dreamfall Chapters (se on kuulkaa viideopeli), josta on tullut neljäs osa! Ei nyt puututa siihen, että asennus korruptoitui ja kirjotankin täällä kahvilassa blogia enkä pelaa peliä. Puututaan nyt vaan siihen, että se neljäs osa ilmestyi! Ja pääsen kohta pelaamaan sitä! Ja että sen jälkeen on vielä yksi osa tulossa!
12) Ettei mun tarvi olla työelämässä potemassa työelämän stressiä, tekemässä isoja päätöksiä, ottamassa työvastuuta ja tekemässä työmokia. Saan olla kotona potemassa kotielämän stressiä, tekemässä kotielämän mokia ja olemassa vastuussa (itsestäni ja alaisistani) vaan itelleni.
13) Kesällä sukuloimaan tulevat sukulaiset!
14) Keväällä kaveroimaan tulevat kaverit!
15) Se, että on nyt just tämä hetki, jollon olen päässyt istumaan hipsterien keskelle kahvilaan läppäröimään ihan keskenäni ja on jonkunlainen yhteisöllisyyden tunne näiden ihmisten kanssa, eikä siihen liity lapsia. Että oon muutakin kuin äiti. Oon ihan vaan minä.
16) Se, että meillä on ihan oikeasti kaikki ihan tosi hyvin. Me ollaan terveitä, meillä ei ole mitään hätää. Pienet asiat heilauttaa millon mihinkin suuntaan, mutta meillä ihan oikeasti ei ole mitään hätää.
No comments:
Post a Comment