Tarvitsen recapin. Here goes. Vuonna 2015 oon
... valvonut yötunteja. Kymmeniä. Tuntuu että satoja. Ainakin tosi paljon. Lähetellyt yövalvojaisista epätoivoisia viestejä muille. Apua. Tahdon nukkua. Mun. On. Saatava. Nukkua. Oon vieläkin jumppapallolla. MIKSEI TÄÄ NUKU?!
... rakentanut yhden arjen, purkanut sen ja alottanut taas alusta. Jotenkin jännällä tavalla muutto Kaliforniaan oli paljon isompi askel kuin Lontooseen. Voi olla, että tähän osittain vaikuttaa se, että Lontoossa asunto oli paljon valmiimpi ja päästiin heti muuttamaan siihen lopulliseen kämppään. Lisäksi saatiin meidän omat tavarat paljon nopeammin. Ja pienempi oli paljon pienempi ja nukkui enemmän ja se ei yrittänyt saada itseään hengiltä joka toinen sekunti.
... reissanut. Suomeen ainakin viis kertaa, joista suurimman osan lennellen kolmistaan lasten kanssa. Kerran Bostoniin. Useamman kerran San Franciscoon - tosin sitä ei varmaan lasketa, koska sinne ajelee meiltä sen vajaa kolme varttia.
... istunut hiekkalaatikon reunalla tunteja. Keinuttanut lapsia keinussa. Tunteja.
.. kävellyt kymmeniä kilometrejä pitkin Lontoon katuja laulellen muskarilauluja isomman iloksi. (ohhoh, tulipa nostalgia)
... itkenyt. Koska väsyttää. Koska ikävä. Koska menetys. Koska kaaos ja epätoivo.
... nauranut. Koska väsyttää. Koska maailman paras perhe. Koska ihanat ystävät. Koska skumppa.
... ihmetellyt brittihäiden kaavaa ja tanssinut iltaa suomihäissä. Itkenyt hautajaisissa.
... ajanut Golden Gaten yli.
... mennyt metsään ja ihalluit punapuita. Kahdesti.
... imettänyt tunteja ja tunteja ja tunteja. Ja aiheeseen liittyen vaihtanut satoja vaippoja. Siistinyt kymmeniä pissavahinkoja. Pessyt lakanoita ja likasia vaatteita (tosin mainittakoon heti että mies on kantanut suuremman pyykkikuorman meistä kahdesta).
... rakastanut ihan hirveästi. Tuntenut päivittäin ylpeyttä meidän upeista, ihanista lapsista, jotka kokoajan kasvaa ja oppii. Vauvasta tuli taapero ja isommasta tuli vielä isompi. Uusia taitoja, sanoja, yllätyksiä, ajatuksia ja oivalluksia. Nojannut miehen olkapäähän silmät kiinni ja ollut onnellinen ja kiitollinen.
... saanut uusia ja vanhoja ystäviä. Hyvästellyt enemmän kuin koskaan.
... ottanut kiinni viidentoista vuoden tauon Baileys jädestä.
... ollut 50 päivää syömättä sokeria. Sitten mulle tuotiin Fazerin sinistä. En oo hei mikään yli-ihminen!
... ollut äiti taas yhden vuoden enemmän. Uskaltaisin sanoa kasvaneeni jonkun verran, mutta toisaalta mä luulen olleeni väsyneempi ja ehkä nopeampi ärsyyntymään. Toisaalta mulla on taas entistä selkeämpi käsitys siitä minkälainen äiti ja vanhempi haluan olla. Minkälaisia sanoja haluan käyttää ja miten haluan suhtautua asioihin. Uskaltaisin sanoa, että positiivista kasvua on tapahtunut.
Oli ihan hyvä vuosi, mutta hemmetin raskas. Jokohan tulisi vuosi, joka olis tylsä, rutiini, tasainen ja uneventful. Voi että, saako toivoa? Mä niiiiiin ottaisin just sellasen vuoden seuraavaksi.
 |
| Vuosi 2016 alkoi brunssilla. |
No comments:
Post a Comment