3v-5kk-28pv & 1v-2kk-2pv

Okei, jetlag on edelleen niskan päällä. Lapset menee nukkumaan miten sattuu. Herää myös miten sattuu. Mä yritän nukkua öisin, aina välillä jompikumpi jälkikasvusta valvottaa. Virkein ajanjakso mun päivää sijottuu puolen yön ympärille (huolimatta menneestä yöstä). Kroppa on edelleenkin ihan wtf-tilassa.

Yritettiin ulkoillakin. Kovan MULLON KUUMA -karjumisen (ja pienemmän sanattomamman, mutta sitäkin kovaäänisemmän) protestoinnin jälkeen onnistuttiin vääntäytymään ulos. Kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Sinä aikana pienempi meinasi nukahtaa keinuun, isompi potki jäistä hiekkalaatikkoa mitä me nyt tehtäisiin?, mä näppäsin ihan kivan valokuvan. Otin pienemmän ulos keinusta vähän jalottelemaan, mikä tarkoitti lähinnä klompsottelemista uusilla, hankalilla, painavilla Soreleilla ja muutaman askeleen välein avun karjumista downward facing dogista, josta ei päässy omin neuvoin ylös.

Tultiin kotiin syömään nallepastaa (ekaa kertaa ostin!), josta isompi ihasteli miten sinä osasitkin tehdä tämmöset?

Joo, joulukin meni. Oltiin Porin täyshoidossa (anoppila), nukuttiin (välillä) pitkään, syötiin paljon, juteltiinkin ja jotenkin aika kului ihan hirveän nopeesti. Vähän olin lukevinani kirjaa (josta varmasti tulen vielä sanomaan joskus jotain täälläkin), mutta kaikki sellanen 'ah, loikoilen tässä sohvalla ilman häiriötä' oli kadoksissa. Vaikka siis olihan lepposaa. Ei paljoo ulkoiltu. Hyvä kun päivänvalo ehdittiin nähdä. Hoilasin Let it Go:ta isomman piano- ja serkkutytön tanssisäestyksellä. 

Lahjoja saatiin läjäpäin. Tai siis erityisesti lapset sai. Ihan liikaa. Silleen kiitollisesti ja kaikki se hyväntahtoisuus avosylin vastaanottaen toki (ja toki itsekin ihan syyllisenä, kun nyt tuli tää eka joulu, jollon isommalle oli helppoa ostaa lahjoja, koska tiesi mitä se haluaisi ja tiesi sen arvostavan). Mutta siis se tavaramäärä. Kun päästään kotiin, heitetään lahjotetaan puolet leluista pois. Gnnh. 

Ostin isommalle lahjaksi Frozen Elsa -prinsessamekon. Kyllä, ristiriitaista. Samaan aikaan en haluaisi kasvattaa lapsen päässä stereotypiaa, joka tekee tytöistä prinsessoita. Mutta toisaalta, en todellakaan aio olla isomman esteenä matkallaan itsetoteuttamisen vuorella. Saa olla mitä haluaa. Vaikka se prinsessa. Tai siis Elsa. Tai oikeastaan on maininnut muutamaan otteeseen, että tykkää kyllä enemmän Annasta, koska ne Elsan lumivoimat vähän jännittää. Jostain syystä H&M ei myynyt Anna-mekkoa. Silti rakastaa mekkoa.

Ajeltiin eilen Porista takasin Espooseen. Mies tekee päivisin töitä, me yritetään tehdä jotain muuta. Tänään käytiin pienemmän nukkuessa päikkäreitä kotona isomman kanssa kaksin dösällä Ompussa ostamassa vähän askartelutarvikkeita ja pienemmälle verkkarit. Siinä kävellessä (en tosiaankaan mitään rattaita ottanu mukaan) mietin miten helppoa ja siistiä yhden (näin ison) lapsen kanssa meneminen ja tuleminen on. 

Joo, kahden lapsen äitinä perspektiivi on muuttunut aivan täysin yhden lapsen kanssa olemiseen. Pienemmänkin kanssa kahdestaan olisin voinut ihan hyvin mennä. Yhden lapsen kanssahan kaikki on ihan piece of cake! Kahden kanssa alkaa sitten hiki vähän valua kun yrittää ostaa nettiliittymää ja modeemia ja molemmat karjuu kuorossa vierellä.

Anyway, täällä vielä ollaan. Saunotaan kanssa ja tavallaan oon ihan tyytyväinen näihin pakkasiin. Lunta kanssa saisi tulla vielä oikein kunnolla, niin saisi isompi siitäkin hyvän muiston. Sit voitaisiinkin palata Kalifornian lämpöön. Tää Suomi-reissu on vähän niinkuin käänteinen aurinkoloma. 

Mun sähköpostissa on itse itselleni lähettämä artikkeli edelleen avaamattomana, mutta pelkkä otsikko on ihanan lohduttava: Älä usko ajatuksiasi tai tunteitasi väsyneenä.

Downward facing AARRRGGHHH!!

Myös myyrä osallistuu.