Mulla oli jo pitkä, syvällinen lusikka tossa viime viikolla somessa tilaa ottaneessa lasten fyysinen kurinpito -sopassa. Mutta kuten tavallista, tommosille postauksille käy viime tinkaan 'äh, emmä taida'. Jotta nyt ei kuitenkaan ihan täysin aihetta ohitettaisi, niin vinkkejä (löyhästi) aiheeseen liittyen, olkaa hyvä!
* Vinkki 1: kun tekis mieli läimästä, ota lapsi syliin. Ihan oikeesti! Just sillon kun vähiten tekis mieli! Kokeile! Kerro sitten mitä kävi.
* Vinkki 2: Lapsi (kuten sun puoliso, naapurin Pena tai se todella ärsyttävä duunikaveri, joka ei osaa tukkia suutaan vaan täyttää koko toimistotilan valituksellaan) ei ole sun omaisuutta enempää kuin Ukraina Putinin. Vertauksena voit pohtia oletko puolisosi omistuksessa ja olisiko puolisollasi oikeutta tukistaa sua, vaikka se tekis sen vain sillon, kun oot erityisen rasittava etkä tottele ollenkaan. (Vinkki 2.5: ostamasi sohvatyyny on sun omaisuutta, sitä saa läimiä.)
* Vinkki 3: Ja nyt seuraa oikea pro tip! Pysähdy sekunniksi miettimään mikä oikeastaan ärsyttää. Entä jos se onkin, että mä VIHAAN myöhästyä! Mua ottaa todella paljon päähän piirrosjäljet seinässä, haluan että täällä on puhtaat seinät! Mä pelästyin kuoliaaksi, että juokset auton alle! Mua ÄRSYTTÄÄ siivota kurajälkiä lattiasta! Sano vaan ääneen!
* Vinkki 4: Vanhempina meidän vastuu on antaa lapsille työkalut ja eväät elämään. Toinen pro tip: sen opettaminen, että jos joku ärsyttää, sitä saa fyysisesti rankaista ei ole hyvä työkalu tai eväs.
Noniin, in other news:
1) Isompi alotti preschoolin.
En oo ikinä jättänyt isompaa itkien mihinkään (no, ehkä joskus miehen kanssa kotiin, mutta sitä ei lasketa), mutta nyt tuli sitten sekin eka kerta. Pyysin, että soittavat jos kymmenen minuutin kuluttua vielä surettaa. No suretti. Palasin paikalle ja isompi olikin sitten just rauhottunut, mutta oli aika surkeana siinä (ja vaikutti vähän yllättyneeltä mun paluusta).
Mentiin yhdessä sisälle ja isompi alkoikin heti muiden mukana askarrella. Kattelin sitä vartin siinä ja totesin, että mä voisin lähteä käymään kaupassa. Isompi vilkasi mua ilosesti ja huikkas heihei!
Ou-kei. Olin poissa sitten about tunnin ja palasin niiden lounaalle. Löysin isomman sieltä muiden mukana syömästä ja pyytämässä (kuuluvaan, ujostelemattomaan ääneen): more apple, more apple!
Lähdettiin kotiin ja isompi tiedusteli autossa miksi olin aluksi ollutkin vaan niin vähän aikaa poissa. Ilmeisesti (ja VANNON että lupasin palata kyllä hakemaan sitä) sille oli jäänyt sellanen käsitys, että mä en palaisi .. ehkä koskaan? Sanoi myös, että varmaan ensi kerralla preschooliin mennessä vähän jännittää, mutta se varmaan menee sitten ohi.
2) Isompi kävi lääkärissä.
Ennen preschoolin alkua piti käydä lääkärissä. Koska lääkärikäynti oli isommalle ensimmäinen laatuaan, siihen kuului kokonainen physical examination mukaan (täällä valitaan jotkut omat lääkärit, että aina olis sama lääkäri vastaanotolle mennessä). Lääkärikäynnillä oli myös tarkotus keskustella tarviiko isomman ottaa DTap -rokote nyt vai odotellaanko ensi kesään asti, jollon se olisi ohjelmassa muutenkin.
Lääkäri katteli rokotekortin läpi ja tuomio tuli: suosittelisivat neljää (4!) rokotetta. Nielasin. Huonoja uutisia isommalle. Ja hetken päästä sairaanhoitaja palasi mukanaan VIISI (5!!) piikkiä.
Tuberkuloositesti-piikki onneksi saatiin heivattua pois, samoin influenssarokote. Sen sijaan jäljelle jäi HiB, DTap (annetaan täällä erillisinä rokotteina) ja PCV. Huokasin, pistin Frozen-lauluja soimaan Youtubesta ja otin isomman syliin valmiina lohduttamaan. Ensimmäinen piikki, toinen piikki ja kolmas piikki. Isompi vilkasi välillä pistettävää käsivarttaan, mutta ilmekään ei värähtänyt. Ei kyyneleen kyyneltä. Ohhoh.
3) Babysitteri alotti.
Olin ite kanssa kotona, tein makaroonilaatikkoa. Kuuntelin sivukorvalla kun isompi jutteli babysitterille: sshh, mole is sleeping. No, no, here! This is noppa. Nauratti. Who knows, ehkä se babysitterikin tulee oppimaan vielä Suomea tässä.
4) Meillä oli (aikuisia, joilla ei vielä omia lapsia) vieraita ja se oli tosi kivaa. Kävin ilmajoogan jälkeen lounaalla yhden (aikuisen, jolla ei vielä omia lapsia) kaverin kanssa ja sekin oli kivaa. Aivot on saanu taas ihan uudenlaisia virikkeitä, kun on päässyt välillä puhumaan muustakin kuin lapsista muidenkin kuin lasten kanssa.
5) Pienempi puskee aivan valtaisaa poskihammasta ulos. Aivan superliikuttavalla tavalla osaa avata suunsa ja sanoa aaaaa kun pyydetään. Oppi myös laittamaan pipon päähänsä, taputtamaan päätään ja sanomaan pää. Kohta alkaa kuulkaa dialogi!
 |
| MISSÄ KYPÄRÄT! Lisäksi uskoisin, että toi on rekisteröity vain yhdelle matkustajalle! No menkää sitten, mutta TOSI HILJAA! SE KELTANEN ON TÖYSSY! |
 |
| Piirtelyä babysitterin kanssa. |
 |
| Lääkärillä pukeuduttiin tähän. Kyllä, se on takaa auki. Kyllä, nauratti. |
No comments:
Post a Comment