3v-11kk-26pv & 1v-8kk-0pv

Ulkomailla asumisen harmi (no, yksi niistä) on se, että sillon kun meillä olisi juhlapäivä, kukaan muu ei juhli. Sillon kun täällä olisi juhlat, me ei osata juhlia. Memorial day? Mitä sillon tehdään? Thanksgiving?? No okei, tilaan kaupasta valmiin aterian (enkä tosiaan ala työntää käsiäni jonkun kalkkunaparan hanuriin). 4th of July:na pitää varmaan grillata ihan vaan koska.

Me päätettiin juhlia juhannusta tänä vuonna isomman synttäreiden muodossa. Vaikka mä olen periaatteessa kouluttautunut tapahtumatuottaja, niin vähän kaoottiseksi meni. Sekavan päätöksenteon puutteessa ilmotin vieraille (viisi kaveriperhettä) edellisenä iltana kymmenen aikaan juhlien lokaation. Ja olin ajatellut, että alan illalla jo vähän valmistella juttuja ja koska juhlat oli alkamassa lauantaina vasta puoli neljältä, ehtisin aivan hyvin tehdä kaiken tarvittavan ja aikaa jäisi ylikin.

Lauantaiaamuna päädyttiin kuitenkin jotenkin keskustelemaan miehen kanssa siitä saako pienempi mahdollisesti lyijyä napaansa hörppiessään lämmintä kylpyvettä (toinen hauska asia täällä ulkomailla....) ja aamupäivä meni sitten sitä murehtiessa ja vedenlaadun raportteja lukiessa. Siinä vähän ohimennen skypeiltiin myös kuulumisia mummupapan kanssa ja sen jälkeen kyynelehdin vähän koti-ikävääkin, kun näyttivät kuvia miten kauniisti kukat meidän pihalla kukkii ja miten kaunista ja vehreetä siellä on ja miten valkoinen ja ihana meidän Espoo-koti onkaan.

Sitten yhtäkkiä oli lounas ja pienempi meni päikkäreille ja kello oli yli yks. Noo, äkkiäkös väsään sen maissileivän ja täytän croissantit ja bagelit ja leikkelen paprikat ja koristelen muffinssit (ilman minkäänlaista harjotusta, mind you) ja teen sen couscoussalaatin ja pilkon vihannekset jne. 

No, vähän tuli kiire kuitenkin. Oli mulla sentään valmiina (Frozen) ilmapallot katonrajassa ja (Frozen) kakku (jääkaapissa) ja (Frozen) lautaset, koristeet, muffinssitarjoilutorni, lautasliinat, mukit ja pöytäliinat (paperikassissa) olemassa. Mutta ne tarjoilut - eihän tässä pitänyt olla mitään tehtävää??

Puoli neljältä oltiin vielä kotona. Mulla oli 30 sekunnin meikki kasvoilla, tukka edellisen aamun letillä (eikä puhettakaan mistään suihkussa käymisestä) ja mekko päällä (saumat ulospäin - mutta tämän huomasin vasta autossa, kun oli liian myöhästä vaihtaa). Matkalla puistoon tuli ensimmäinen soitto huolestuneilta vierailta: ollaanko oikeassa puistossa..?

Loppujen lopuksi juhlat meni hyvin. Vieraita oli kohtuullisesti ja puisto oli hyvä valinta. Suurimman osan ajasta oli riittosasti varjoa ja meidän juhlat oli ainoat puistoilijat. Lapsilla oli kivaa (varsinkin kun muistettiin ottaa saippuakuplakone mukaan), eikä kukaan vammautunut ruhjeista ja äksidenteistä huolimatta pysyvästi. Aikuisilla oli kivaa ja kaljaakin oli (tietty).

Ruokakaan ei loppunut kesken, kakku oli yllättävän hyvää eikä teollista, ja kun oltiin TOSI nopeita, saatiin kynttilät syttymään ja isompi puhaltamaan ennen kuin tuulenvire voitti. Laulettiin onnea, isompi sai ihania lahjoja ja tuli hetki, jollon mäkin istuin alas ja hengitin vähän aikaa. Loppujen lopuksi ei se niin haitannut, etten ollut se mielikuvieni (toiveitteni) freesi, rentoutunut äiti, jolla on hiukset laitettu kauniisti ja homma hallinnassa. 

Se on jännä miten sitä koittaa ostaa muka kaiken niin valmiina, ettei oikeasti tarvi valmitella yhtään mitään, mutta silti pitää valmistella ja aika loppuu kesken ja koti on kaaos, vaikka juhlat ei edes ollu kotona.

Sitten tuli ilta, vieraat lähti kotiin. Tajusin, etten ollut ottanut yhtä ainutta kuvaa (eikä varmaan kukaan muukaan). Nappasin kuvan pöydästä ja sitten mekin lähdettiin, uupuneina ja onnellisina. Käsittämätöntä, että meillä asuu täällä (melkein) nelivuotias isompi. Ihana, ihana isompi.

Mitä juhlista jäljellä.