Tänään olisi mutsin synttäripäivä. Kuten viime vuonna, tänäkin vuonna tehtiin kortti ja mä kirjotin pienen kirjeen. Myös pienempi osallistui tähän yrittämällä matkia miten kirjotetaan maamo ja mutisemalla samalla monta kertaa 'maamo maamo' (I'm not kidding). Laitoin kortit ja kirjeet talteen, ehkä niitä on kiva joskus vielä lukea.
Multa kysyttiin mikä on lempimuisto mutsista. Mieleen tuli asioita viimesiltä kuukausilta, viimesiltä vuosilta, kunnes lopulta päästiin mun lapsuuteen. Mun lempiparasmuisto on varmasti se, miltä lapsena tuntui kiivetä mutsin syliin ja mutsin halaukseen. Se sellanen aukottoman turvallinen, rakas, tärkeä paikka, jossa mikään ei uhkaa ja on sellasena täydellisen rakkauden ympäröimänä. Se kosketuksen tuoma lämpö ja turva, jollasta ei missään muualla voi kokea.
Yhtäkkiä mieleen tuli kanssa hetki viimesiltä kuukausilta. Löysin äidin itkemästä yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa. Koska sattui. Pidin mutsia pitkään pitkään halauksessa ja silitin väsyneen itkuista. Seuraavana päivänä mutsi kertoi kivun hetkellisesti vähentyneen kosketuksen myötä. Ymmärsin täysin, kosketus ei toimi kipulääkkeenä ainoastaan lapsille.
Tänään mä yhtäkkiä näin sen yhteyden, roolien vaihtumisen. Istuin autossa ja itkin. Ja ikävöin. Olispa mutsi täällä.
<3
ReplyDeleteKaunis kirjoitus. Voimia sinulle! <3
ReplyDelete