Kuumuus palasi. Viime viikko oli monin päivin kuuma, ensi viikko tulee olemaan kuuma. Ihmiset kyselee toisiltaan Facebookissa miten aikovat viettää (lasten kanssa) nää kuumat päivät, kutsuvat toisiaan 'meillä on varjoisa pool, tulkaa tänne' tai 'me mennään sisäleikkipaikkaan, tulkaa mukaan'. Isompi tuskailee sisällä kun on niin kuuma ja haluaa olla vaan pikkareissa ja uimassa. Pienempi harjottelee pukemista, eikä ole moksiskaan vaikka päällä olisi muutama kerros vaatteita ja jalat uikkareiden samassa lahkeessa (tosin tässä vaiheessa luultavasti kuuluu turhautunut 'apuu! Apuu!').
Pienempi on opetellu puhumaan. Tai siis onhan se jo pitkään laukonut osuvia sanoja osuviin välein, mutta nyt on bongattu myös ensimmäiset sanaparit. Niitä on so far kolme:
- Kakka pönttöön. (tokihan aloitetaan vessajutuilla)
- Isi tohon. (ohjeistus puistossa keinussa)
- Tähän book. (potalla kakalla ollessa jakkaralle kirjaa)
Kävi kanssa 18kk lääkärintarkastuksessa. Tätä varten mun piti täyttää kyselylomake, jossa tiedusteltiin mm. lyönkö lastani. Lisäksi annettiin kaikenlaisia ohjeita, kuten että parkkipaikoilla täytyy pitää lapsi lähellä ja nakkeja ei saisi syöttää (täällä nitriitti ei ole ongelma (koska suurin osa nakeista on nitriitittömiä), vaan se, että se on yksi suurin lasten tukehduttaja). Myöskin pitäisi juottaa kokomaitoa ja rasvaisia lihatuotteita, koska jonkun teorian mukaan nimenomaan eläimen rasvasta saa jotain sopivia rasvahappoja neurologista kehitystä ajatellen.
Se on ihan ok, voit vähän tuohtua ja pyöritellä silmiä. Kyllä muakin huvitti miten erilainen ohjeistus suomalaisittain annetaan.
Kasvanutkin oli (vaikka mä olin vähän pää vinossa katsellut että onko se nyt vähän kuitenkin lyhyt. Varsinkin isomman vierellä. Tuntuu että pituuseroa on metri.) ja nykyään on keskiviivalla sekä pituudessa, että painossa.
Isompikin on kasvanut. Ainakin henkisesti. Teki nimittäin jotain sellasta, mitä mä en vieläkään pysty täysin käsittämään. Jotain sellasta, mikä on monille aikuisillekin vaikeeta jos ei mahdotonta. Jotain, mikä saa mut vieläkin ihan .. WOW. Siis WOW.
Se lopetti itse, omasta päätöksestä, vuosia kestäneen kynsien pureskelun.
Minä, jos joku tiedän miten vaikeeta kynsien pureskelua on lopettaa (ja päädyn vieläkin välillä tunkemaan kynsiä hampaitteni väliin) ja sitten tää laps ihan pelkällä tahdonvoimalla teki sen, vaikka alla oli ainakin pari vuotta tiivistä kynsien tuhoamista. Eikä se ollut helppoa! Monen monta kertaa tuskasteli miten vaikeeta on lopettaa, vaikka haluaisi. Mutta että vitsi sen kynnet näyttää terveiltä ja hyviltä! Ja vitsi että mä olen ilonen sen kanssa!
Kruunattiin tää sen itse pyytämällä punasella kynsilakalla, joka ilmeisesti toimi jonkunlaisena motivaattorina tässä hommassa. Ja nyt on ihanat kimaltelevat kynnet. Mä en vieläkään voi uskoa, että tää tapahtui.
Täällä on ollut paljon juhlimista ja iloitsemista! Ja ainii, meillä oli myös lapsivapaa muutama-tunti lauantaina kun babysitteri oli täällä. Juhlistettiin tätä viemällä auto pesuun ja käymällä syömässä hyvät burgerit ja juomassa hyvät milkshaket ulkona kahdestaan miehen kanssa. Oli aikamoista.
 |
| Astetta päheempi värityskirja. |
 |
| Punaset glitter-kynnet! |
No comments:
Post a Comment