Thursday, August 1, 2013

1 vuotta, 1 kuukautta, 1 päivää

Haasteita lentelee ilmassa ihan hirveästi ja mullakin monta jonossa. Päätin nyt kuitenkin tarttua tähän ajankohtaisimpaan. A beautiful body -haaste.

Ensin ajattelin, että vau, upeeta. Alkuperäisen videon nähneenä tuntui tosi hienolta, että suomalaiset bloggarit uskaltautui kanssa lähtemään tähän mukaan. Sitten mietin, että koskakohan tästäkin joku repii jotain negatiivista. Ja tulihan sitä pian: tekosyy naisille hyväksyä ylipainonsa (haloo?? Koko tossa väittämässä ei ole mitään järkeä) ja toisaalta laihoille hyvä keino kalastella kehuja timmillä vatsallaan (joopa joo).

Mietin myös, että mäkin haluan osallistua. Sitten mietin, etten ehkä kuitenkaan, kun mun mahassa ei ole mitään nähtävää. Se ei ole hyväkuntoisen lihaksikas ja litteä, mutta siinä ei toisaalta ole raskausarpia tai muitakaan äitiyden merkkejä, paitsi ehkä pieni pussimaisuus. Mutta sitten päätin, että juuri siksi tää on hyvä esitellä. Tavallisen pehmeä vatsa, ilman kuvankäsittelyä, suoraan kännykän kamerasta. Olkaa hyvä:



Oon ollut suurimman osan elämästäni enemmän tai vähemmän pyöreä. Aina välillä hämmästyttää, että miten ihmeessä mulla on kuitenkin aina ollut ihan hyvä itsetunto siitä huolimatta. Jo kauan sitten päättelin sen tulleen kasvatuksesta. Hyvä mutsi!

Lihoin raskauden aikana about 7kg. Se on melko vähän, mutta toisaalta lähtöpainoa oli sen verran, ettei haitannut. Siellä jossain mahan alla taisin minä ite vähän hoikistua. Synnytyslaitokselta tullessa paino oli lähestulkoon sama kuin ennen raskautta. Viikon päästä paino taisi olla kolme kiloa alle lähtöpainon (ja tässä vaiheessa piti alkaa tankata, että lapselle riittäisi maitoa). 

Matala painonnousu johtui lähes neuroottisesta ruokavaliosta (onko se VARMASTI TURVALLISTA?!) ja toisaalta neuvolasta (TAAS pitää mennä kertomaan paino jollekulle.......). Jokaisen neuvolakäynnin jälkeen pidin herkuttelupäivän ja loppuajan ennen seuraavaa käyntiä tiukan terveellisenturvallisella linjalla.

Imetyksen myötä paino on pudonnut kuin itsestään (kyllä, tiedostan olevani onnekas tässä suhteessa, todellakaan kaikille ei käy näin, eikä siihen voi luottaa). Kadehdin ihailen hoikkia, urheilullisia naisia ja toivoisin itsekin olevani sellanen. Toisinaan inhoan kehoni ulkomuotoa, toisinaan en. Aina oon kuitenkin onnellinen terveestä, suhteellisen hyvinvoivasta kropastani, joka on notkea ja hedelmällinen ja luotettava. Ja yleensä aina kehtaan mennä rannalle bikineissä (vaikka vähän varjoissa hiipien), vaikka jonkun mielestä ei ehkä pitäisi kehdata.

So there. Nyt on sekin paljastettu. Ja ps. Vatsa ei ole silleen varsinaisesti muutenkaan se ongelmapaikka mun kropassa, vaan kyllä se on mun taktisesti peitetty reidellinen alue.

3 comments:

  1. Ihana tavallisen pehmeä vatsa, me like!! :) :)
    P.s. huomasithan minun taktisen reisi/satulalaukku -peittelyn? :)

    ReplyDelete
  2. Oot kaunis :)

    Mäkin postaan kohta, kunhan saan tän superdieetin kuuden viikon jakson päätökseen reilun viikon päästä, pitää kato vähä säästää ihmisten yöunia, etteivät pelästy nykyistä röllykkää ;)

    ReplyDelete
  3. Kuulkaa teillä on molemmilla upeat vartalot, joita oon ihaillen katsellut (ja joilla te urheilette ja juoksette kymppejä tosta noin vaan nopeilla ajoilla)!

    Ja Valeäiti, housut bongattu, esimerkkiä seurattu ;)

    ReplyDelete