Monday, August 12, 2013

1 vuotta, 1 kuukautta, 12 päivää

What the what. Yllätin viime viikolla lapsen päristelemästä menemään rekka-autollaan. Katsottiin  miehen kanssa toisiamme o_O ja mies sen lopulta puki sanoiksi: MISTÄ se on ton oppinut?? Harmillisen pitkään aikaan ei ole kuitenkaan ikäiseensä seuraan päässyt, enkä millään keksi tilannetta, jossa joku aikuinen olisi sen voinut sille opettaa.


Onko päristely sisäsyntyistä, koodattu geeneihimme kuten karjalanpiirakat ja sauna? Onko se itse keksinyt, että tältä kuulostaa auto? Mitä mitä mitä?


Ja siis, ei me tätä rekka-auton ääntä nyt olla koitettu tahallamme lapselta pimittää, ei ole vain tullut päristellyksi.

In other news oltiin viikonloppuna käymässä landella (meidän kielessä tämä on yhtäkuin kesämökillä). Etukäteen vähän kammosin ajatusta - ihana rinnetontti täynnä pudotuksia varmaan kuolemaan, täysin lapsiepäystävällisiä portaita, myrkkymarjapensaita ynnä muuta houkuttelevaa. Against all odds oon kyllä itse huijannut onneani ja selvinnyt aikuisuuteen vietettyäni lapsuuden kesät kyseisessä death trapissa (jotenkin jännästi se ei kyllä sillon yhtään tuntunut siltä). Tuntui, että sitä suuremmalla todennäköisyydellä meidän jälkikasvu nytsit ainakin putoaisi pää edellä, myrkkymarja suussaan teräviin kiviin samaan aikaan kun järvestä nousisi tsunami.

Mielestäni ansaitaan miehen kanssa mitalit; laps on edelleen ehjä. Ja luultavasti ihan viihtyikin. Keinui pihalla, istui isoisoäitinsä sylissä, katsoi yleisurheilua vaarinsa kanssa, heitteli kiviä veteen rannalla ja kikatti kun dippasin saunasta järveen (again, eikö lapset tunne kylmyyttä??) ja söi mustikan varvusta ja vadelman pensaasta.

Mä kävin vihdoin ensimmäistä kertaa tänä kesänä luonnonvesissä uimassa (oon aivan surkea pelkuri). Tottumisen jälkeen vedessä oli hyvä olla ja jotenkin hämmästyin, että täältäkö täällä näyttikin, näin vedenpinnan tasolta katsoessa? Lapsena niin luonnollinen näkökulma, aikuisena todella harvinainen itsensä voittaminen ja kesän tähtihetki.

Uni tuli (lapselle) autossa kotimatkalla minuutissa (kuten suunniteltiinkin) ja unet jatkui sikeenä autosta kotiin ja pitkälle yöhön.

Muutakin kivaa tapahtui viikonloppuna: kävin läpi vaatekaappini, lapsen vaatekaapin ja meidän kylppärin peilikaapin. Turhasta eroon pääseminen on melkeinpä kivempaa kuin uuden ostaminen. Siivottiin, tuli rauha kun asiat alkoi löytyä paikoiltaan. Alotettiin vimmainen lastenhuoneen sisustaminen (voi kyllä, pupu asuttaa edelleenkin lastenhuonetta, eikä siellä ole kalusteita vaatekaapin ja pupunhäkin (joka siirtyy kyllä sieltä lapsen tieltä pois) lisäksi.

Maanantaina töihin lähteminen oli vaikeaa. Oon huomannut hälyyttävästi, että aamu toisensa jälkeen tekisi enemmän mieli jäädä kotiin lapsen kanssa kuin mennä töihin. Oon alkanut selkeästi unohtaa, että kotiarjessa on väsyttäviäkin asioita, kuten vaikkapa ruokailujen siivoaminen. Ootan ihan innolla sitä, että mulla alkaa lyhennetty päivä. Sitten on taas aikaa koko iltapäivät viettää lapsen kaa.

Juoksujalkaa

Keinuminen aina yhtä hauskaa!

Isoisoäidin sylissä

6 comments:

  1. Meidän tytteli kans oppi autopäristelyn ihan ilman esimerkkiä. Ollaan todettu, että hän on yhdistänyt tosielämän autojen äänen leluautoihin - tadaa! Lisäksi nykyään moottoripyörille on oma äänensä: pu-tu-pu-tu-pu-tu, tosin mopolelua ei ole vaan osoittelee oikeita mopoja, mopojen kuvia ja isänsä mopoiluvarusteita ja putputtaa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau miten edistynyttä, oma ääni mopolle! Näin sitä vanhempien kiinnostuksen kohteet vaikuttaa myös lapseen :-)

      Delete
  2. Meilläkin on päristelty jo pitkään, mutta ihan ilman mitään autoja. Oonkin ajatellut, että päristely itsessään on vain ääni, jota on hauska tuottaa, ja kuten tuossa ylläkin todetaan, on ehkä sitten omiaan kuvaamaan oikeiden autojen ääniä. Meillä itseasiassa täti-ihminen on yrittänyt ihan opettaakin lapselle, että "auto sanoo vruum vruum", mutta ei toistaiseksi ainakaan ole tehnyt kummoisempaa vaikutusta lapseen. Ei se ehkä kuulosta tarpeeksi aidolta.

    Ja hei, kiitti vaan! Oon jälleen kerran pitänyt sua positiivisena esimerkkinä siitä, että äitiyslomalta voi palata muina miehinä muihin hommiin. Omaa hoitovapaata on jäljellä enää kuusi päivää ja nyt sä sanot, että sulla alkaa jo työelämä kaihertaa! Eikä mulla ole edes odotettavissa mitään lyhyttä päivää, kun pelkkää tosi pitkää vaan. Surkeus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, meilläkin on päristely pitkään, mutta jotenkin yllätti siinä vaiheessa, kun tämä liittyi siihen autolla leikkimiseen. :)

      Ja ouhnous! Äitiyslomalta VOI palata muina miehinä hommiin, ei hätää! Mä luulen, että tää mun kipuilu johtuu eniten vaan siitä, että laps on menossa oikeasti hoitoon, eikä vaan isin huomaan ja siksi tuntuu vähän vaikealta :) Ja lisäksi tosiaan tää muistojen kultautuminen...

      Hyvin se töihinpaluu menee, don't worry :)

      Delete
  3. Meilläkin vauva päristeli 9 kk iästä alkaen :) Hauskalta kuulostaa. Välillä päristelyä on muutenkin kuin autoihin liittyvää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä kanssa tosiaan päristelty pitkään myös, erityisen hauskaa kun trumpetisti mieheni päristelee trumpettiääniä takasin :-) Tosiaan tää autoihin liittyvä päristely kyllä hämmensi, että laps on keksinyt näillä olevan yhteyden!

      Delete