Monday, August 5, 2013

1 vuotta, 1 kuukautta, 5 päivää

Blogin päivitystahti vähän hidastunut. Töistä ei kehtaa kerkee ja nyt ollaan oltu viikonloppua saaressa ilman internettiä.

Hyvien öiden päätteeksi on tullut taas vähän levottomuutta. Kulmuri puskee läpi (hammaslääkärianoppi hämmästeli, että nyt jo, johon minä heti huolestuneena voiko siitä olla jotain haittaa?? Ei kuulemma ole) ja uskoakseni siitä (ja varmaan jostain muusta, esim. kuun asennosta) johtuen laps vaeltelee öisin pitkin sänkyä puoliunissaan. Ja herää, eikä meinaa löytää mihin suuntaan nukahtaa uudelleen.

Toissapäivänä oli herännyt pian ensinukahtamisen jälkeen, mies oli mennyt lepyyttelemään. Ilmeisesti sängyllä vieressä makoilu ja lapsen silittely ja hyssyttely ei ollut riittävää, laps oli ottanut itkarin käsiinsä, vienyt lähelle naamaansa ja karjassut täydellä teholla mikkiin. Tilanteesta huolimatta miestä oli hymyilyttänyt. PALVELUA @*½£$€!!

Imetys taitaa olla nyt about ohi. Hetken aikaa kipuilin haikeana, kuinka viimenen imetyskerta oli ollut vaan sellanen nopea sutaisu jossain AUTOSSA, eikä mitenkään spesiaali tapahtuma. No, sen jälkeen imetin vielä paristi, mutta laps on selkeästi vähemmän halunnut päästä rinnalle, enkä oo rintaa heti ensimmäisestä vinkistä tarjonnutkaan, vaan katsonut meneekö halu nopeasti ohi.

En olisi arvannut, mutta haikeaa on. Toisaalta helpottavaa, on mukavampi olla lapsen kanssa ilman, että toinen repii kaulusta jatkuvasti alas. Mutta silti. It's the end of an era. Pieni ääni pohtii lopetinko liian aikaisin (haloo, vuoden ja kuukauden ikäselle), kun jouduin kuitenkin itse vähän avustamaan vierotuksessa, eikä se TÄYSIN luonnostaan tapahtunut. Toisaalta, laps ei kuitenkaan osota suuria imetyksenkaipuun merkkejä, ehkä tässä nyt selvitään ilman hylkäämisen traumoja.

Imetyksen lopettamisen kunniaksi kävin ostamassa kylmän Batteryn ja join sen hyvällä juomahalulla. Sitten mietin pitäiskö värjätä hiukset.

6 comments:

  1. Toi imetyshaikeus ja -morkkis lopppuu kuin seinään ehkä viikon (tai päivän) jälkeen, kun tajuaa mikä vapaus siitä alkaa :) Hyvin olet vetänyt, melkein enemmän kuin minä kahta lasta yhteensä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, eiköhän tää tästä :) Vapaus on kyllä helpottavaa! Onneks viime aikoina imetys on muutenkin ollut niin vähäistä, että sen on voinut helposti korvata muulla nesteellä :-)

      Delete
  2. Oi vau. Täytyy tunnustaa, että mä oon vetänyt sen kylmän batteryn melkein joka sunnuntai töissä ihan vain ensiavuksi, vaikka imetys on ollut koko ajan päällä. No nyt en enää vähään aikaan, kun on ollut vähän uniongelmia, mutta muuten. Hyvä minä.

    Kauluksessa roikkuminen on lisääntynyt täälläkin. Lapsi suorastaan vaatii nykyään entistä useammin maitotankkauksensa, joten vierottaminen ei ole ihan ensimmäisenä itsellä mielessä. Oletan, että luonto (=pitkät opiskelupäivät) hoitaa sen tuossa syksymmällä ilman, että mun tarvitsee mitään tehdä. Jos ei hoida, niin sitten jatketaan.

    Huvittava ajatus toi itkariin karjuminen! Sehän selvästi tajuaa sen tarkoituksen! Mahtavaa! Olisin kyllä itse tuossa tilanteessa repeillyt ihan silmät kosteina. Meillä tyyppi on kiinnostunut lähinnä siinä itkarissa olevasta valosta, ja pitkästä antennista, josta voi ottaa kiinni, kun hakkaa sitä hälytintä pinnasängyn kaidetta vasten. Sanoma välittyy kyllä silläkin tavalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon Batterynkin suhteen ollut vähän neuroottinen.. Yhden oon tainnut tässä juoda aiemminkin, mutta sillonkin erissä ja muutaman päivän kuluessa :D

      Luonto hoitaa kyllä vierottamisen ja siinä missä imetystä jää vähän ikävä, niin kauluksessa roikkuminen on kyllä aika ikävää. Ja onhan se niin, ettei meinais raaskia lopettaa, jos laps sitä kovasti haluaa.

      Ollaan kyllä joo alettu epäillä, että laps yhdistää tän itkariin huutamisen ja meidän paikalle saapumisen. Mies kertoi aiemminkin tulleensa paikalle niin, että laps on herännyt päiväuniltaan, istuu sängyllä itkari käsissään ja huutaa siihen. Sinänsä ihan kätevää ;)

      Delete
  3. Mä komppaan Valeäitiä. Itsekin haikeilin aikani, mutta kun pakkasin imetyspaidat kaappiin ja huomasin pääseväni vapaalle milloin vain (no okei, ei ihan, mutta lapsenvahtiavun ollessa saatavilla), haikeus haihtui kuin tuhka tuuleen :) Kuoharinkin olisin korkannut, mutta olin jo raskaana, niin se jäi sitten odottamaan seuraavaa imetyksen päätöstä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ainiin, imetyspaidat pitäis pakata pois! Voi HAIKEUS! No, ei auta, kyllä tää taatusti tästä pian unohtuu ja sen kuoharin voisin korkata ;)

      Delete