Friday, October 4, 2013

1 vuotta, 3 kuukautta, 4 päivää

Arki on asettunut uomiinsa, ollaan löydetty hyvä työrytmi ja koko tää hoitoon siirtyminen on menny jotenkin paljon kevyemmin kuin ajattelinkaan. Ihan mahtavaa!

Vähemmän mahtavaa on täysin mystinen kiukkupurkaus, jonka sain tänään siitä, että mies oli vienyt makaroonilaatikon hoitopaikkaan pyrex-vuoassa, eikä pakasterasioissa. Okei, kalenteri kertoi oman viestinsä (pms) ja repesin ääneen nauramaan duunissa miehen viestille 'älä pura kaikkea harmistusta tähän makaroonilaatikkoon. Makaroonilaatikko on syytön.' Mutta siis oon normisti hyvin rauhaisa ja pitkäpinnainen yksilö kuitenkin. Että mitä ihmettä.

Vähemmän mahtavia ovat olleet viime yöt, joiden aikana laps ilmeisesti on kasvattanut viimestä kulmuriaan. Herätykset tasatunnein, kunnes aamua kohti tahti kiihtyy. Toissa yönä otin lapsen aamuyöstä meidän väliin vetelemään sikeitä ja kas kummaa, nukuttiin hyvä puoltoista tuntia rauhassa siinä.

Tästä vaarin ottaneena nappasin lapsen jo huomattavasti aiemmin (siinä, krhm, kymmenen-yhdentoista aikaan) meidän väliin, jos se vaikka vaan kaipaa uniseuraa. Puolenyön aikaan herättiin kuitenkin jonkinlaiseen möykkään, josta ei päästy yli eikä ympäri ennen kuin yökarkki oli saatu. Laps rakastaa Panadolin oraaliliuosta. Sitä ei todellakaan anneta sille, ellei vaikuta olevan ihan vakava tarve, ja viime yön älämölö ja toi puhkeamassa oleva hammas toimi riittävänä perusteena.

Laps tarrasi struuttaan käpälillään ja imi ahnaasti tyhjäksi. Sitten lättäsi kädet sinne ja tänne ja jotenkin oli yhtäkkiä sokerisen tahmeita läiskiä mun reidessä ja kädessä, lapsen pyjaman SELÄSSÄ (?). Annoksensa saatuaan laps vetäytyi sängylle ja nukahti hetkessä. Käytiin muutkin nukkumaan.

Oli se yöllä varmaan muutaman kerran hereillä ja hirveästi kieriskeli ja potkiskeli, mutta ainakaan ei tarvinnu nousta ja kävellä toiseen huoneeseen. 

Sanoin raskaana olevalle ystävälleni, että kannattaa muistaa, että come what may, kaikki on AINA vaan vaiheita, ne menee ohi. Ja sanon saman itselleni. Kyllä ne unet sieltä taas sikeentyy. Onneks on vkl.

Apua muuten, miten valmistaudutaan vauvauintikuvaan? Vedenkestävä ripsari?

No comments:

Post a Comment