Sunday, October 6, 2013

1 vuotta, 3 kuukautta, 6 päivää

Onkos täällä vietetty taas sunnuntai köökissä? No on! Onneksi ehdittiin myös justeerata olkkaria, käydä Ikeassa ja vauvauinnissa, keikkua hengenvaarassa monen metrin korkeudessa pihatuijien latvoja leikellen ja vähän siivotakin. Siinä sivussa muisteltiin elämää ennen lasta ja ihmeteltiin, että miten oli mitenkään mahdollista, että silloisessa elämässä ei muka ollut aikaa jollekin. Sillonhan ei muuta ollutkaan! 

Pieniä voittoja tältä viikonlopulta: laps alkanut vihdoin hyväksyä itselleen unilelun. Myyrä päässyt mukaan päivä- ja yöunille nyt jo kahdesti. Toivon, että tästä liitosta tulee pitkä ja antoisa.

Vaikka tavallaan sitä huokailee, miten nykyään Ei Vaan Ole Aikaa, niin moni asia on taas muuttunut paljon helpommaksi. Laps osaa välillä leikkiä useita minuutteja ihan vaan itsekseen. Suihkuun on helppo mennä, ottaa vaan lapsen mukaan. Kaikki voittaa. Kaikki on vähän interaktiivisempaa ja ruokailutkin sujuu nykyään kuin leikki - mutta vain vähän leikillä.

Ja interaktiivisuudesta puheenollen. Täällä korvat höröllään yritetään bongailla uusia sanoja. Tuntuu, että niin moni ihan hilkulla, mutta joku viimeinen loksahdus tässä kommunikaatiossa vielä puuttuu. Kaikki ajallaan, tulee kun tulee, mutta sano mun sanoneen, hilkulla ollaan!

Ja voin vahvistaa, että auto on edelleen aa-to. Joskus myös tää-tä. Mutta usein aa-to. Suurin osa asioista on päpä. Joskus myös pääpäti. Aika moni on tää (hassua, miten paljon ä dominoi). Tök tök tök on te te te. Aina välillä kuuluu 'anna', mutta se ei tunnu liityvän mihinkään antamiseen. Maamo on äm, äm-mä tai mamo. Aika moni asia on kanssa äite (kuten esim. napa).

Odotamme jännityksellä seuraavaa sanaa. Kompressori-jääkaappi-pakastin? Sulawesin kummituseläin? Uspenskin katedraali?




4 comments:

  1. Meidän lapsilla on selkeästi yhteinen salainen kieli. Äite, -nto, aato. Täsmälleen samat äänteet. päpätipäätä ei käytä, oisko se joku tyttöjen juttu ;)

    Lisäksi käytössä on lopputavu -kka, esimerkiksi useiden lintujen (tikka, harakka) ja/tai kakan kohdalla. Hankala välillä tietää mikä on kyseessä. Ruumiinosia tai tuntemattomia esineitä osoittaessa käytössä on universaali "-nto" tai "äitä". Joskus tapaileen Lamppua tai Omppua, mph-äänteellä. Ihanaa seurata kehitystä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pääpäti on sitten ehkä joku tyttöjen oma, sun poikasella taas se -kka :)

      On tää jännää kalastella näitä sanoja, kun kovasti on kaikenlaisia äänteitä, mutta koska alkaa silleen oikeasti yhdistää. Tänäänkin sanoi selvästi na-pa. Mutta kun napaa siihen perään esiteltiin, oli se 'äite' tai 'hä-tä' (as always).

      Delete
  2. Meillä tytteli oppii juuri nyt ihan valtavalla vauhdilla sanoja. Liikkumisen kanssa taas ei pitänyt kiirettä. Mutta teiltä pisti silmään tuo "pääpäti"- meidän lapsi on jostain jo aikaa sitten keksinyt sanoa "kaakati-kaakati-kaa" (erimittaisina versioina), eikä meillä ole mitään tietoa mitä se tarkoittaa kun aina tuntuu käyttävän sitä eri yhteyksissä. On kyllä hauskan kuuloista! :D Mutta siis samanlainen muoto kuin tuo pääpäti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, lueskelinkin, teillä on jo ihan huikea sanavarasto!

      Meillä tosiaan about kaikki on edelleen 'päpä' tai 'täätä'. Ehkä toi on jotenkin tosi suomalainen sananparsi, että taipuu 'pääpäti' tai 'kaakati' :D mahtavia taivutuksia anyway! Ja uusia sanoja odotellessa ;)

      Delete