Sunday, December 29, 2013

1 vuotta, 5 kuukautta, 29 päivää

Joo, joulu oli  kyllä tosi hyvä (huolimatta tosta joulupäivän purkauksesta). 

Oli naurua, jännitystä, tyytyväisyyttä, kylläisyyttä, maamo, punasta, lahjojen repimistä ja jänniä uusia leluja. Valokuvia, videoo, tiptap ja ihhahhaa. Aattona siskolla teinimpiä serkkuja ja joulupäivästä eteenpäin Porissa niitä samanikäsempiä ja pari vanhempaa. Porissa myös innokkaita lisäviihdyttäjiä, vanhemmilla lasissa punaviiniä ja jalat pöydälle. Ah. 

Oikeasti ihana rentoutus. Laatuaikaa perheen ja sukulaisten kesken, hyvää ruokaa ja kaikki viihtyy. Lapselle tässä joulusta parhaita juttuja oli varmaan mummulan portaat, joita pääsi kiipeemään ja sivussa olevasta holesta pääsi kurottautumaan jonkun syliin. Lisäksi joulubiisit näytti tuovan hupia ja jopa jouluruokiakin vähän rohkeasti maisteli. Joo, onhan se talo aika täynnä touhua, kun kolme puoltoistavuotiasta vipeltää menemään ja muutama vähän isompi Amerikan aikavyöhykkeellä edelleen toimien (lapset hereillä puoleen yöhön). 

Tajusin muuten jouluruokiin liittyen, että ei ihme, ettei lapset niistä pidä. Maut on paljolti uusia (esim. lanttulaatikko) ja niitä nautitaan kerran vuodessa. Ja jos uuteen makuun tottumiseen menee se 15-20 kertaa, niin joo, mullekin lukiolaisena alkoi lanttulaatikko lopulta maistua. 

Ekana välipäivänä mä hyppäsin miehen siskon kyytiin ja köröteltiin takasin etelään. Mies ja laps jäi mummulaan. Mä sen sijaan käväsin himassa ja toimituin vauhdikkaasti kaverilleni laneihin (okei fine, ostin matkalla joulualesta 15e:llä hopeiset (!!!!) farkut, joita en jaksanut edes jonottaa sovittamaan. Onneksi oli sopivat. Ja hopeiset! Kelatkaa!). 

Anyway, siis lanit, videopelejä! Monta tuntia putkeen! Lanikavereita! Huokasin siinä kerran jos toisenkin, että kyllä ihmisen vaan täytyy päästä välillä lanittamaan. Näin kaksi yötä myöhemmin olisin ollut kyllä aivan valmis ottamaan miehen ja lapsen takasin kotiin, vaan ilmoittivat lapsen saaneen serkultaan vatsapöpön (tai sitten se oli se puistossa jouluruokien jälkkäriksi nautittu hiekka), oksentaneen yöllä ja olevan kuumeinen nyt aamulla.

Sovittiin, että jäävät vielä päiväksi siis Poriin. Siinä missä 'jee', että pääsee vielä lanittamaan, niin onhan tää ikävä raastavaa. Mies onneksi lähettelee kuvia lapsesta ja tiedän sen olevan hyvässä hoivassa ja tyytyväisenä miehen, mummun ja papan kanssa. Kunhan nyt vatsapöpö poistuisi ja pääsisivät vielä matkaan.

In other news, aihe josta ei ole tullut liiemmin puhuttua: maamo on kovin kipeä ja rantautui reilu kuukausi sitten saarilta takasin Suomeen. Asustaa vuoroviikoin siskolla ja meillä. Ensimmäinen kohtaaminen oli lapselle todella hämmentävä. Tähän asti läppärissä asunut (tai suorastaan läppärin ruumissa oleillut) maamo olikin kolmiulotteinen ja sillä oli kädet ja jalat ja syli. Laps tuijotti pitkään parin metrin päästä epäuskoisena. Maamo? Maamo? Maamoni?? Vielä ruokaillessakin pää kääntyi katsomaan maamo?? 

Alkuhämmennys kyllä meni nopsaan ohi ja laps alkoi huhuilla maamoa ensimmäisenä herättyään ja aina kotiin tullessa. Ja niin täällä on mahdollisuuksien mukaan luettu yhdessä kirjoja, leikitty pehmoilla ja vietetty yhteisiä ruokailuhetkiä. Maamo astui konkreettisesti lapsen elämään. 

Mä huomaan itsessäni, miten koko tämä tilanne vaikuttaa kaikkeen. On ihanaa kun maamo on mukana. Toisaalta huomaan huolestumisekynnyksen olevan melko matalalla kaiken suhteen. Ja erityisesti oon havainnut, miten huolestun hyvin helposti lapsesta (ilman aihetta) sillon, kun oon oikeasti huolestunut jostain muusta. Onko kukaan huomannut vastaavaa? Että kun itse tulee vaikka kipeäksi, niin mielessä käy pieni huoli lapsen hyvinvoinnista (kunnes muistaa itse olevansa kipeä, eikä laps)? 

Tai että kun joku asia huolestuttaa kauheasti, niin se heijastuukin siihen, että varmistelee lapsen hyvinvointia enemmän?  Stressihormoonit kehossahan se aiheuttaa. Ja niin kai luonto on sen tarkottanutkin (näin lajinsäilymisen kannalta), että stressihormoonien virratessa (eli jotain ei ole hyvin), ensimmäinen tehtävä on suojella jälkikasvua (vaikka todellisuudessa huolestuttava asia ei liity lapseen mitenkään ja laps voi hyvin). Ja kun sitä tehostaa univajeella, niin tadah.

Joo, ihminen on kyllä jännä. 

8 comments:

  1. Olin ihan hermoromahduksen partaalla (no ei nyt sentään, mutta kuitenkin) kun pojalle ei kelvannut joulun aikaan mikään ruoka. Oltiin mun vanhempien luona ja tarjolla oli vain jouluruokaa. Tapaninpäivänä oli onneksi keitettyjä perunoita ja paistikastiketta ja poika söi kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään. :) Olisin kuvitellut että edes perunalaatikko olisi kelvannut, kun muistuttaa kuitenkin perunamuusia, mutta ei niin ei. Kinkkua söi muutaman pienen kappaleen, mutta sitten kieltäytyi. Herkut sitten teki kauppansa senkin edestä, kun ei ruoka ollut kelvannut lainkaan.

    Ihanaa että maamo on tullut 3D:nä lapsen elämään, mutta tosi ikävä kuulla että hän on sairas. Toivottavasti paranee. Voimia murehtimiseen! Ei ne asiat murehtimalla parane, mutta tiedän että on mahdotonta olla murehtimattakaan, joten voimia.

    Minä olen murehtinut muutaman päivän päästä koittavaa työhönpaluuta. Vaikka en mielestäni näytä sitä, niin lapsi on mitä ilmeisemmin havainnut murehtimiseni kun yöt huononivat yhtäkkiä ja päikkäritkin lyhenivät. Tekee tosi hyvää mun murehtimiselle, kun murehdin juuri sitä miten poika syö ja nukkuu perhepäivähoitajan luona. Onneksi hoitaja on kokenut ja paikka vaikuttaa tosi mukavalta ja on lähellä kotia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Me vähän varauduttiin siihen, ettei jouluruoat maistu ja otettiin mukaan ihan normiruokaa :) Lopulta kävi niin, että ekalla aterialla jouluruokaa menikin niin hyvin, ettei sitä omaa sosekeittoa tarvittu ollenkaan! (ei me myöhemmin sitä jouluruokaa enää niin hirveästi tarjottu, kun oli sitten pastaakin (ja laps sitä erityisesti pyysi))

      Asiat ei murehtimalla valitettavasti parane (eiköhän erityisesti naiset oliskin muuten jo murehtinu kaikki maailman surut pois ;), ja onneksi tilanne on tällä hetkellä vielä sellainen, että tietoista murehtimista on vain hetkittäin. Alitajunta kuitenkin tekee duunia ja se heijastelee.

      Ehditkö yhtään olla lapsen mukana siellä perhepäivähoitajalla, vai onko hoitaja tuttu etukäteen? Oli miten oli, luotat vaan siihen, että kaikki menee hyvin! Usein lapset toimii vieraissa ympäristöissä nimenomaan paremmin kuin kotona, syövät ja nukkuvat hyvin. Harmistus / stressi purkautuu sitten vanhempien iloksi kotona.. :-)

      Delete
    2. Käytiin lapsen kanssa yhdessä tutustumassa hänen kotiinsa. Oltiin siellä muutama tunti ja poika sai syödä lounaan muiden lasten kanssa. Sen jälkeen lähdettiin kotiin päikkäreille. Kovasti uteliaalta poika vaikutti sekä kavereiden että paikan suhteen. Minua jännittää varmaankin eniten tuo nukkuminen, kun poika on kovin herkkäunista sorttia. Hoitajalla on kaksi isompaa omaa lasta, jotka tulevat koulusta juuri päikkäriaikaan. En usko että osaavat olla hiljaa. Päikkärihuoneen seinän takana on vieläpä vessa ja vaikka kuinka hiljaa yrittäisin käydä vessassa päikkäreiden aikana, niin poika herää siihen aina. Niinpä yritän aina pinnistellä kupla otsassa kunnes herää. :D Jospa hän yllättää ja alkaa nukkumaan hyvin ja heräämättä päikkäreillä. :)

      Delete
    3. Ymmärrän kyllä stressin, meillä kanssa laps ei oikein osaa nukkua hälinässä - jotenkin siitä kuitenkin selvitään ja kokenut hoitaja osaa varmasti kyllä keksiä kikat, jolla laps nukkuu parhaiten siellä :) Odotan raporttia miten meni!

      Delete
  2. Halaukset. On onnea olla ihminen, myötäelää ja tuntea. On siinä niitä ankeitakin puolia, mutta lopulta herkkyys on kaunista ja se mikä tekee meistä ihmisiä. Minun mielestäni.

    Hyvää uutta vuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, halauksia otetaan aina vastaan <3 Ja hyvää uutta vuotta!

      Delete
  3. Voimahaleja myös täältä! Ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi, mutta olet usein mielessä. Ihanaa lukea lapsen ja maamon yhteisistä hetkistä.

    -unae

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Ja samoin, olisi kiva kuulla teidän kuulumisia! Ja sori, jotenkin onnistuin unohtamaan vastata tähän kommenttiin aikasemmin.... Näin siinä käy, kun lukee puhelimesta ja sitten ei heti pääse toimimaan.

      Delete