Tuesday, December 3, 2013

1 vuotta, 5 kuukautta, 3 päivää

Fine, tunnustan. Mä olen jouluihminen. Mulla jouluun liittyy pelkästään hyviä tunteita ja muistoja ja odotan joulua innokkaasti joka vuosi. 

Mun lapsuuteen kuului selkäpiitä kihelmöivä jännitys partiolaisten joulukalenterin luukkuja avatessa. Pimeät aamut kouluun mennessä. Joulukorttien askartelu koulussa ja joka päivä kasvava odotus. Kohta joulu, kohta joulu! Ensimmäisen adventin hartaus, kun laulettiin joululauluja yhdessä koko luokan kanssa ja sytytettiin kynttilä. Ensimmäiseen adventtiin kuului myös käpykakku isoäidin luona. Eteisessä valoilla koristeltu kataja vihjaili jo joulukuusesta. Kutkuttava jännitys ja hartaus.

Meidän jouluperinteisiin kuului aattona pienet esitykset, joita valmisteltiin aina hyvissä ajoin ennen joulua. Muistan kuinka joskus aloin ihan oma-alotteisesti tajuta homman jujun ja miettiä mitähän tänä jouluna laulaisin / soittaisin. Muistan myös kuinka mahtavaa oli pukeutua harmaa-vihreä-punaisiin tonttupukuihin ja kuinka iso pettymys se oli, kun vaatteet jäi pieniksi. Joulukuusi meillä oli aina valtava ja upea, ja siihen joka vuosi ripustettiin paloturvallisuutta uhmaten eläviä (voi kyllä) kynttilöitä.

Jouluaatto oli melko tarkkaan aikataulutettu. Iltapäivällä joululauluja ja -leikkejä, kuudelta syötiin, kahdeksalta lahjat. Ja sitten kukuttiin yömyöhään (isoäiti yleensä viimesenä vielä pystyssä) lahjojen äärellä. Lapsena jouluruoka ei ollut kauhean mieluisaa (miksi perunamuussi maistuu oudolta? Miksi vaaleanpunainen vaahto ei olekaan hyvää? Lanttulaatikko? YÄK. Ei riisipuuro ole mikään jälkkäri, vaan rangaistus?!), mutta vanhemmiten aloin tykätä siitäkin (paitsi riisipuurosta).

Joulupäivä oli sitten The Päivä, jollon oltiin koko päivä pyjamissa, kotona, lahjojen äärellä. Ulos ei ollut asiaa.

Mun yksi parhaista joulumuistoista on luultavasti se hetki, kun olin riittävän vanha ekaa kertaa sulkeutumaan huoneeseeni paketoimaan lahjoja pelkkien kynttilöiden valossa. Luultavasti taustalla vielä soi joululaulut. Huikeeta.

Aikuistuessa oon jouluun liittyvä odotus ja kihelmöinti on jotenkin kadonnu ja suoraan sanottuna välillä kaipaan sitä kauheasti. Oikeastaan tänä jouluna ekaa kertaa vuosikausiin oon joulukoristellut kotia (vähän) ja jotenkin jouluun on taas alkanut liittyä vähän jännitystä. Elän toivossa, että pääsen jotenkin lapsen kautta uudestaan tähän joulunodotuksen makuun. Ehkä pitäiskin valmistella joku esitys aatoksi...

Rehellisesti nykyään joulussa ootan eniten rentoutumista. Hyvää ruokaa ja rentoutumista.

In other news. Vietin tänään luultavasti yli viis minuuttia (!!!) keittiössä lapsen ollessa olkkarin puolella ei-näköetäisyydellä (kävin kyllä välillä kurkkimassa what's all the silence about) touhuamassa omiaan. Lopulta laps ilmaantui voitonriemuisena keittiöön: oli onnistunut laittamaan kaulurin ja kypärämyssyn päällensä! Ihan oikein! Ihan itse! Whoah!

In other news pt. 2. Mä olen kipeänä, ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Onneksi lyhyt viikko töissä. 

In other news pt. 3. Eilen satoi ensilumi ja sitten se suli pois. Sen pituinen se.

Laps on epätarkka, mutta tyytyväinen itseensä
(ja vakkariposeeraa samalla kun raottaa äitinsä kaula-aukkoa kameralle)

6 comments:

  1. Olin viime talvena NELJÄ kertaa flunssassa. Seuraava alkoi aina pari päivää edellisen parannuttua. Ennen pojan syntymää sairastin maksimissaan yhden flunssan talvessa, jos sitäkään. Tänä talvena olen jo sairastanut kaksi. Onneksi toinen oli ihan lievä. Vähän nenä oli tukkoinen. Ensimmäiseen kuului muutaman päivän korkea kuume, kauhea räkätauti ja vielä kaiken kruunuksi kunnon yskä. Saa nähdä mitä kaikkea tänä talvena sairastetaan, kun lapsi menee tammikuussa hoitoon. :(

    Itse soitin aina urkuja kaikissa koulun kevät- ja joulujuhlissa. Koko juhla meni aina ohi, kun jännitin omaa esitystäni. Kuudennen luokan kevätjuhlassa kieltäydyin soittamasta ja nautin juhlasta täysin siemauksin. Ajattelin että näinkö kivoja nämä lukukauden päättäjäisjuhlat todellakin olevat, kun ei tarvi itse esiintyä. :)

    Mä en uskalla laittaa mitään koristeita esille, kun poika repisi kuitenkin kaikki. :( Niitä ei saa laitettua mihinkään niin korkealle ettei poika pääsisi niihin käsiksi. Pitää nyt jotain kuitenkin yrittää saada laitettua johonkin. Vaikka sitten kaappien päälle edes. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, toivottavasti tänä talven ei tuu vastaavaa flunssakierrettä...

      Mä kanssa esiinnyin melkein aina joulu- ja kevätjuhlissa, mutta se esiintymisen jännitys kuului kanssa siihen kihelmöintiin ;) Voi että. Joulukirkko. Se Tunne.

      Meillä eletään vielä aikaa, kun laps ei yllä IHAN kaikkialle, vaan on vielä tasoja, joille saa laitettua juttuja. Seinähyllyt korkealla kanssa toimii. Tai hei sinitarroilla seinille jotain koristeita? Kuvia tontuista, jotka vahtii? :)

      Delete
  2. Meillä oli myös aina oikeat kynttilät kuusessa. Tänä vuonna vanhempani meinaa tehdä kompromissin ja laittaa sekä oikeita että sähkökynttilöitä, jotta kuusessa voi olla kynttilät silloinkin kun joku ei koko ajan ole vahtimassa kaksosia (edelliset joulut on siis vietetty anoppilassa, jonka kuusi on muovia ja siinä on valoina leppäkertut. Ei ihme, että joulupukki ei ole ranskalainen.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha :) Meillä kanssa oli todella hasardeja tilanteita niiden elävien kynttilöiden kanssa kerran jos toisenkin. Varsinkin kun meillä oli aikoinaan iso pupu, joka kaatoi kuusen ainakin pari kertaa per joulu...

      Delete
  3. Replies
    1. Kyllä, laps osaa poseerata ;) (tuota ilmettä onkin sitten nykyään joka kuvassa)

      Delete