2v-7kk-23pv & 3kk-27pv

Nyt kuulkaa vaikka mitä!

Isompi on nytsit alottanut tarhassa. Okei fine, ehkä vähän playing it fast and loose sanan 'tarha' kanssa, mutta kuitenkin se on ihan oikea, aloitteleva pieni montessori nursery vajaan parin kilsan päässä. 

Ainakin vielä tällä hetkellä se vielä menee 'drop-in' -hengessä, eli sinne ostetaan käyttökertoja ja sitten bookataan netistä aika, jollon lapsen sinne tuo ja sitten tuo. Maksimiaika hoidolle on kaksi tuntia. Osa lapsista on siellä joka päivä, osa muutaman kerran viikossa.

Käytiin siellä viime viikolla tutustumassa ja siitä jäi heti hyvä fiilis (kyllä, näissä asioissa meen jotenkin hämmästyttävän fiilispohjalla) ja olin samantein halukas pidempään suhteeseen. Ostin kymmenen session kortin ja vein isomman tänään ekaa kertaa hoitoon niin, että lähdin itse pois. Okei, ekan tunnin olin paikalla täyttelemässä niiden rekisteröintikaavaketta, mutta sitten vilkutin ja menin pois. Vähän isompi kokeili, että haluaisi lähteä mun kanssa, mutta aika ilosesti kuitenkin vilkutti ikkunasta.

Kävelin sadan metrin päähän kahvilaan, tilasin hummusta, tzatzikia ja pitaa ja otin esille Pelit-lehden. Pienempi nukkui Manducassa ja tunti meni nopsaan.

Takasin nurserylle tullessa odotin vähän kauhulla, että löytyykö sieltä parkuva lapsi, jota kukaan ei ymmärrä, mutta ei. Sieltä löytyi lapsi, joka kasteli ja nuuhki yrttejä ja ilmoitti ensimmäisenä, ettei halua lähteä vielä pois. Loistavaa. Varasin seuraavan session torstaiaamupäiväksi.

Lisäksi kertoi, että olivat lukemeet kirjaa, jossa oli yksi hyvin mietteliäs apina, joka etsi, muttei löytänyt kavereitaan ja meni sitten pyytämään norsulta apua. Sitten kävi ilmi, että äitiapina oli mennyt valmistelemaan piknikkiä - tai jotain. Tässä vaiheessa tarina alkoi mennä vähän sekavaksi. Anyway, pisti miettimään. Tarhalla ei ole ketään, joka puhuisi suomea. Oletan tämän olevan yhdistelmä tulkintaa, omaa mielikubitusta .. ja ehkä ripaus ymmärtämistä / yhdistelemistä?

Pienempi on siirtynyt mobiiliin aikakauteen. Ei vielä ryömi ihan kunnolla, mutta pyörii napansa ympäri, peruuttaa, kierähtelee mahalleen, selälleen, mahalleen, selälleen jne. Well, it was fun while it lasted - vauva, jonka löytää siitä mihin sen jättikin.

Ja sitten. Päätin viime viikonlopun parkourin jälkeen, että nyt kyllä pienempi saa alkaa sitten kuitenkin tutustua vähän korvikkeeseen. Ihan vaan, että pääsen välillä pariksi tunniksi pois ja on jotain hätävaraa (ei siitä pumppaamisesta sitten koskaan oikein tullut mitään kuitenkaan). Ajattelin, että voidaan jo viikolla vähän harjotella.

Perjantaina oltiin harjoteltu nolla kertaa.

No, isompi ja mäkin vähän yskäsenä, jätettiin parkourit väliin. Sen sijaan laitoin keltaset kuulokkeet korville, kännykästä vähän noloa musaa soimaan, non-imetyspaidan päälle ja lähdin Oxford Streetille shoppailemaan. IHAN YKSIN. Ja kun sanon ihan yksin, niin siis ilman yhtään lasta hihassa, lahkeessa, mahassa, selässä. Ei edes miestä antamassa viiltäviä arvioitaan mun ostoksista. Siis avasin vain oven ja menin!

Kotiin palasi onnellinen äiti. Siellä odotti mies ja ilosia lapsia (heh, taas tää vaihe, kun aina kotiin tullessa vähän jännittää onko siellä täyshuuto päällä).

Tästä riehaantuneena lähdin sunnuntaina uudestaan liikenteeseen yksin. Tällä kertaa vielä vähän pidemmäksi aikaa. Siis kävin jopa juomassa jonkun voimasmoothien ja syömässä avokadoleipäsen! And behold, jälleen kaikki meni aivan loistavasti. 

Aivan oikein hyvät naiset ja herrat! Pienimuotoiset vapauden portit ovat auenneet! Perhe pysyy hengissä muutaman tunnin ilman minun läsnäoloani! Pienempi suostuu paremman puutteessa ottamaan vähän korvikettakin! 

Aloin heti käyttää tätä vapautta ja kävin miehen tultua töistä salilla. Ihan vaan puoli tuntia juoksumatolla. Mutta siis puoli tuntia juoksumatolla yksin!

Ovet maailmaan on taas auki. Okei, vain pari tuntia kerrallaan viikonloppuisin päiväsaikaan ja arkisin 18-21 välisenä aikana. Mutta kuitenkin!