2v-8kk-10pv & 4kk-14pv

Ei ollut paras päivä. Yö oli ollut levoton, lapset oli ollu levottomia ja mä en tainnut saada yhtäkään kokonaista unisykliä. 

Isompi teki hattutempun (miehen lanseeraama termi, jonka luulin jo establishoituneen meidän perheessä, mutta vaatikin yllättäen selittelyjä): kolme pissavahinkoa samana päivänä. Yksi näistä tuli lähisisäleikkipuistossa. Uh.

(Harmistuksista huolimatta mua naurattaa edelleen isomman tapa narratoida elämäänsä tuon tuostakin. Nappileipää, isompi huusi innostuneena. Voih, isompi huokaisi. Vainiin, ilahtui isompi ja hyppi ylös alas. Jne.)

Pienemmän kanssa käytiin punnituksella ja let me tell you .. en enää ehkä mene ihan niin seinille hitaasta painonnoususta, mutta kyllä tämmösen kokeneemmankin äidin mielenrauhaa vähän koetellaan, kun paino oli LASKENUT viime viikosta about 50g tms. No, sentään edelleen enemmän kuin edellisellä viikolla.

Rauhottelen nyt itseäni, että syitä lienee monia: on kipeenä. Liikkuu ja jumppaa ihan tosissaan. Syöminen vaikeeta, kun kaikki kiinnostaa. Ja tää on ihan oikeasti vähän ongelma, kun en viittisi kuitenkaan lukita (hyvin oma-alotteista) isompaa pakkopaitaan ulos makkarista, jossa imetän (vähiten äyrsykkeitä). Enkä aina antaa iPadia käteen. Mutta sitten jää syöminen vähän takkuseksi, kun olisi kiinnostavampaa seurailla pyynnöistä huolimatta meluavaa, hyppivää isosiskoa.

Rauhottelen itseäni myös katsomalla pienempää. Se ryömii ja vetää itseään konttausasentoon. On tosi tyytyväinen ja vähäitkuinen. Nauraa, hymyilee jatkuvasti ja on erityisen juttelias. Lisäksi tässä on ihan viime päivinä tapahtunu joku muutos: on alkanu viihtyä pidempiä aikoja tutkien asioita käsillään (ja suullaan). Siis yllättäen pysähtyy tutkimaan leluja ja pintoja ja ihan tyytyväisenä lattialla paljon pidempiä pätkiä. Hmh. Kai se voi hyvin. 

Viikonloppu sen sijaan oli mainio. Mulla on ritarimies. Se siivosi, hoiti lapsia ja päästi mut ulos yksin. Päälle nahkatakki, ballerinat ja aurinkolasit koska kevät. Pari flirttailevaa metrotyöntekijää ja uudet farkut. Tällä taas selvitään seuraava viikko.

Tämä ansaitsi ihan selfien.

Seuraa ilmoitusluontoinen asia: tein blogille vihdoin Facebook-sivun. Vieläkin vähän nolostuttaa, mutta kun nyt Instagramissakin ja kaikkee. Tällä hetkellä, kun blogille irtoava aika on minimaalista, jaan nokkeluuksiani (ja erityisen taiteellista kuvamateriaalia) huomattavasti tiheämmin Facebookissa (ja Instagramissa). Sinne siis kaikki rymisten!