2v-8kk-22pv & 4kk-26pv

Pääsiäinen lähestyy. Käytiin sen kunniaksi katsastamassa paikallinen Easter Fayre. Ja olihan se hieno kokemus - isommalle kyllä lähinnä. Miehelle jäi luultavasti parhaiten mieleen isomman housuun tulleet pissat piiiitkän jonotuksen jälkeen juuri ennekuin pääsivät isoon pomppulinnaliukumäkeen. Ja churrot (munkkitaikinasta tikkuja). Mulle jäi mieleen miehen työkaverin viisviikkosen vauvan äiti, joka poti rintatulehdusta ja oli aika .. no kuten viisviikkoa vanha äiti, jolla rintatulehdus. Ei voi kun sanoa, että 'this too shall pass, koita kestää'. Anna maidon virrata.

Isompi muisteli paluumatkalla sitä kaikkea jännää: mansikanmakuista jädeä. Hevoskaruselli, joka mentiin lujaa ja isi sanoi ensin, että pitää odottaa että tulee muita lapsia kyytiin ja vasta sitten se lähtee liikkeelle. Se iso liukumäki ja sitten isi sanoi, että nyt on viimenen kerta. Pipsa Possu -ilmapallo. Ja siis iso Pipa Possu!

Voi kyllä, yksi tärkeä syy lähteä karkeloihin oli päästä tapaamaan tuo isomman niin valtavasti rakastama sorkkaeläin. Ja tapaamaan päästiinkin, jos kohta huomattavasti hämäremmissä olosuhteissa kuin olisin arvellut: sen sijaan, että sika olisi iloisesti tallustellut ihmisten joukossa, vilkutellut lapsille ja röhkinyt mennessään, tapaamiseen piti ostaa lippu (no okei, tulot hyväntekeväisyyteen, mutta silti) ja sitten saatiin KELLONAIKA johon aikaan neiti Possua pääsisi tapaamaan.

Sovittuun kellonaikaan mentiin jonottamaan suljetun teltan ulkopuolelle muiden vaunullisten kanssa. Meidän vuoron tullessa teltan ovea raoteltiin hiukan ja sujahdettiin sisään. Teltta oli sisältä täysin tyhjä lukuunottamatta yhtä jättimäistä possua ja sen avustajaa, joka hoiti puhumisen. 'Onks teillä kameraa? Haluutteko, että otan kuvan? Haluutko kokeilla miten pehmeä turkki (??) Pipsa Possulla on?'

Isompi aika kirjaimellisesti jännityksestä kankeana, eikä uskaltanut sanoa mitään (edes 'loh loh', kuten meillä kotona possut sanoo (eli röh röh. toim. huom). Kurkki pikkusen hymyillen pipon alta. Suostui seisomaan Pipsa Possun edessä, kun otettiin pari kuvaa. Sai pääsiäismunan. Muisteli kotimatkalla, kun ISO POSSU. Ja että Pipsa Possu antoi suklaata!

Pienempi nukahti vaunuihin kun lähdettiin liikkeelle kohti karnevaalia ja heräsi kun tultiin kotiin. Oli vähän sen näkönen, että noh, joko mennään?

In other news. Uskallanko edes sanoa. No sanon tosi hiljaa. Nykyään saadaan molemmat (ei vain isompi) lapset nukkumaan silleen, että illassa on lapsetonta aikaa. I can't believe it either. Lisäksi, kun tulee aina vain valitettua, jos nukuttaminen on hanurista, niin sanotaanpa tässä että isomman nukuttaminen on taas viime kuukaudet ollut ihanan iisiä ja nopeaa. Ja nyt jopa saatiin päivärytmiä heilautettua tunnilla eteenpäin niin, että herää puoli kasilta, nukahtaa kasilta. Täydellistä.

Ja tuota noin. Meidän Suomi-reissu lähestyy. Keskiviikkona lähtö ja ah mä odotan innolla taas miten selvitään lentokenttähaasteista. Pienempi näin isompana nukkuu tosi paljon vähemmän ja hereillä viihtyy huonommin repussa. Isompi on, no isompi. Muttei yhtään kärsivällisempi. 

Niin joo, käytiin kanssa family parkourissa! Tehtiin nyt niin, että mies tuli pienemmän kanssa mukaan ja kävi siinä lähistöllä vaunukävelyllä sillaikaa, kun isomman kanssa pistettiin parkouraten. Se oli kyllä siistiä. Nyt sattuu mahtavasti koko torsoon. Vähän kyllä masensi lihasten totaalinen puuttuminen, no lähinnä käsivarsista, selästä, vatsasta ja jaloista. Vaan siispä treenaamaan.

Loh loh

Family parkour for teh win