Täällä alkaa olla usein jo aika keväistä. Eilen oli just sellanen päivä, sellanen 'tehdään mitä vaan!' (paitsi että lapset - eli tullaan kotiin, syötetään päivällinen, laitetaan nukkumaan, istutaan sohvalle tietokoneen äärelle). Kaupasta kotiin tullessa molemmat nukkui ja istahdin hetkeksi aurinkoon meidän kotirapuille ja nautin omasta hetkestä. Kun olis ollut vielä siideri. Tai edes jätski.
Tänään koitettiin mennä parkouriin, vaan pienemmän protesti kutsui meidät takasin kotiin. Läpsystä vaihto ja parkouria ei-niin-rakastava mies isomman kanssa liikkeelle, minä kotiin päristelemään ja rasvailemaan pienemmän masua (on parka perinyt mun ihogeenit).
Parkouraajat kotiin tohkeissaan (no ainakin pienempi): tultiin kotiin KAHDELLA bussilla! Toisessa oli yläkerta toisessa ei!. Valtaisan harmistuksen (erimielisyyksiä läppärin käytöstä. Myöskin isomman kiukkuinen toive: haluan oman läppärin. Vaaleanpunaisen.) jälkeen yllättävä (ja itsenäinen) nukahtaminen syliin. jo toisena päivänä peräkkäin päikkärit! What does this mean!? It's like a double rainbow!
Myöhäisellä iltapäivällä liukuportaita metroon ja metrolla suomalaiselle merimieskirkolle, jossa kauppa, josta saa ostaa ruisleipää. Ostin. Ja hapankorppuja, "nappileipää" (ruissipsejä), salmiakkia, suklaata ja irtokarkkeja! Karjalanpiirakat munavoilla (lisää munakasta! Isompi huudahti ja vetäs kolme piirakkaa), Hesari ja voisilmäpulla. Tuntui oudolta olla Lontoossa ja kuulla niin paljon Suomea ympärillä.
Metrolla kotiin, kotona herkutteluhetki ja lapset nukkumaan. Nyt ollaan twilight zonella: molemmat lapset on ollu jo puolisentoista tuntia nukkumassa! Siis yhtäaikaa!
 |
| Jos katsoo tarkkaan, voi nähdä lautasella munavoin jämiä. |
No comments:
Post a Comment