3v-0kk-15pv & 8kk-19pv

Eilen oli ihan tavallinen ilta. Okei, isompi ehkä lopetti iltapalansa vähän yhtäkkiä ja äkisti toteamalla olevansa täynnä (normaalin venyttämisen ja mitähän sitten söisin vetkuttelun sijasta), mutta uni tuli odotetulla tavalla ja mä pääsin omien ilta-askareiden pariin.

Joskus yhdentoista aikaan kömmin sänkyyn. Pienempi havahtui tapansa mukaan mun läheisyyteen ja alkoi hamuta rintaa. Imettelin siinä puoliunessa ja hämärästi huomasin isomman nousseen istumaan sängyssä. Tapahtumat tästä eteenpäin eteni hyvin epätoivottuun suuntaan. You know, se mitä ET halua sängyssä tapahtuvan keskellä yötä. 

Jep. Isompi oksensi, oikein antaumuksella. Ehdin yllättyä ja sanoa 'oho', kun tajusin, että lisää on tulossa. Roudasin isomman kiireellä vessaan ja palasin juosten hakemaan herännyttä pienempää ennen kuin se faceplanttaa sängystä happosiin nakin ja pastan palasiin (ök) ja kerää koko vanan pyjamaansa matkalla vessaan kattomaan mitä tapahtuu.

Pienempi kiukkusena kainalossa (ei sitä voinut vapauttaa lattialle tutkimaan (syömään) niitä jänniä isomman tuotoksiakaan) yhdellä kädellä riisuin itkevää isompaa, että se saa sotkuset vaatteet pois ja pääsee suihkuun.

Isompi suihkussa, pienempi edelleen kainalossa keräsin talouden kangasmateriaaleja käsiini, pyyhkeitä lähinnä, eihän täällä paljoa mitään ole, ja koitin siivoilla pahimpia paikkoja. Sängystä pahimmat yhden käsipyyhkeen sisään ja pyyhe roskiin (nothing to salvage) ja lakanat ja patjansuojus (thank god for patjansuojus) portaiden kaiteen yli alakertaan. 

Nopea executive päätös: sängyn petaaminen uudestaan kahden itkevän lapsen kanssa huono idea (lisäksi se luultavasti likaantuisi vaan uudestaan). Uusi nukkumissija parempi idea. 

Heitin vauvavilttinä olleen täkin olkkarin pehmeen maton päälle, tyynyt perään ja vein lapset retkelle. Isompi parkui huonoa oloaan kurkku suorana mun sylissä, pienempi empatiaansa ja varmaan vähän hätääntymystä isomman itkusta. Keinuin huutavat lapset sylissäni hiljaa ja aloin laulaa unilaulua. Kului minuutti, kului toinen, lapset alkoi rauhottua.

Rullasin jumppapallon olkkariin ja otin lapset (kyllä, molemmat!) syliini. Bouncasin jumppapallolla, kunnes molemmat nukahti (odottelen jotain vanhemmuuspalkintoa tästä. No ainakin joku achievement unlocked!) ja vaivalloisesti pudottelin ne maton päälle. Tässä vaiheessa tajusin, että pienemmällä on jossain välissä tullut kakat vaippaan ja isommalla ei ole vaippaa ollenkaan. Facepalm.

No sitten, vaihdoin pienemmän vaipan (ja siis siistin pepunkin!) ja ujutin isommalle uuden vaipan ilman, että kumpikaan heräsi. Seuraava palkinto, perhaps? Tyytyväisenä kävin sitten itekin makuulle.

Neljän jälkeen pienempi oli ihan virkeenä hereillä. Isompi raotteli silmiään myöskin (olkkarissa ei ole myöskään pimennysverhoja) ja nousi istumaan. Oksettaako, kysyin. Ei okseta, yskittää vain, isompi vastasi ja alkoi oksentaa. Kannoin jälleen oksentavan isomman vessaan ja juoksin hakemaan pienempää ennen kuin se menee siivomaan isomman jälkiä omin pikku kätösin.

Ketään (no, lapsia) ei enää nukuttanut. Heitin matonpäällisviltin kaiteen yli alakertaan ja toin meille uuden peiton maton päälle. Kerro tarina, isompi pyysi, kuten nykyään aina, kerro sinun hauskasta elämästä. Kerro hauskoja tarinoita ja surullisia tarinoita. Alota vaikkapa hauskoista tarinoista. 

Meni taas tunti-pari ennen kuin lapset oli valmiita palaamaan unille. Muakin olisi väsyttänyt, mutta executive aivolohko määräsi menemmän laittamaan nyt sen ekan koneellisen tätä oksennuspyykkivuorta pyörimään. Ja niinpä aloin siivota.

Lopulta kun armollisesti olin pääsemässä nukkumaan, pienempi heräsi. Heräsi ja jäi sellaseen koiranuneen, josta havahtui jokaiseen ympäristön pieneenkin muutokseen ja lopulta kajautti hymyilleen TÄTÄTÄTÄTÄÄ! Kello oli melkein kaheksan.

Noustiin aamupalalle.

Päivä sujui vaisusti. Isompi söi aamupalaksi kaks maissinaksua ja puolikkaan riisikakun ja oksensi kaiken myöhemmin ulos. Mä rukoilin sormet (ja silmät) ristissä, ettei tää muutu ripuliksi, koska isommalla oli päällään viimenen vaippansa. Kauppaan ei ollut menemistä, isommalla lämpö nousussa ja jatkuva sylihätä (inside vitsi isomman kanssa: onko pissahätä? Kakkahätä? Nenähätä? Päähätä? Kenkähätä? Myyrähätä? jne.)

En olis kehdannut, mutta laitoin kuitenkin viestiä miehen vanhemmille, että sattuisivatko olemaan jossain lähistöllä, että pääsisin käymään kaupassa. Ja sankari-isovanhemmathan tuli tietty paikalle. Ja sen reilun tunnin aikana, jonka olin poissa, meidän kylppäri oli siivottu, nurtsi leikattu, pihan kukkaistutukset siistitty, koneellinen pykkiä pesty, puhtaat vaatteet laskostettu ja tiskikone päällä.

On aika nöyrä olo.

Nyt on mennyt 12 oksennusvapaata tuntia. Toivon todella, että tää oli tässä isomman osalta ja odottelen koska pienempi alottaa. Onneksi nyt on taas pyyhkeitä ja lakanoita ainakin puhtaina! Sääli vaan, että mies taas missasi nämäkin juhlat.

BTW, pienempi on ottanut ensimmäisen askeleensa kaatumatta!!

Maailman söpöin leikkimökkikauppa-grillikiska. Serkukset puuhastelee.