3v-0kk-1pv & 8kk-5pv

Isompi täytti kolme. Ei oo kauaa aikaa, kun kirjotin siitä miten sen itseluottamus on yhtäkkiä expandannut ihan valtavaksi. Ja miten en olis ikinä uskonut Lontooseen muuttaessa, että käveltäis kadulla (siis lähellä autotietä!) ihan muina tyyppeinä ilman että pitäisin siitä death gripillä kiinni, vaan luottaisin ihan rennosti, että kyllä se seuraa ja osaa varoa autoja. Ja siis jopa potkulaudalla mennä viilettää!

No mutta, siinä se nyt on. Ihana säkenöivä empaattinen tyttönen, joka tukka hulmuten kiitää valonnopeudella ideasta toiseen. Keksii, toteuttaa, tekee, järjestää, rakentaa, selittää, saa aikaan. Ja sitten kysyy, kysyy, kysyy ja kysyy. Selitän, vastaan, selitän, vastaan. Kysyy, kysyy, kysyy, kysyy. Vastaan, vastaan, vastaan.

Ihana rakas villikauris. Ketterä, nopea, innokas, notkea. Minä olen jumppatyttö! Nauraa, nauraa niin usein! Potkii jalkoja ilmaan, ihan kuin olemisen riemu yrittäisi etsiä tietä ulos. Kato äiti, minä teen temppuja! Kato äiti! 

On se ihana. Ja kolmevuotias. Onhan se nyt vähän hurjaa. Mutsilla oli tapana ihmetellä aina välillä mua tai siskoa katsoa, että 'uskomatonta miten musta on tullut jotain tollasta' (sellasella onnellisella huokauksella). Oon alkanut tajuta sen fiiliksiä enemmän ja enemmän, vaikka lapsena sellasen kuuleminen on vähän että ööjoo. 

Sen sijaan. Tulipa sitten koettua myöskin paikallinen ensiapupäivystys!

Tehtiin jotain olkkarissa, pienempi siinä touhuili omiaan. Tapansa mukaan lähti jossain vaiheessa etsiskelemaan parempia bileitä ja annoin mennä. Hetken päästä kuului kevyt kolaus ja menin rauhassa tsekkaamaan, että mikäs projetki sillä on meneillään.

No, sehän istui sitten vessan lattialla kaatuneen vessanpuhdistusaineputelin vieressä. Ja siivooja olikin sitten kivasti jättänyt korkin auki, eli sitä ainetta oli levinnyt lattialle ja siitä pienemmän käsiin.  Ja you do the math: jos sitä on käsissä, sitä on hyvin luultavasti myös suussa. Sellasta 'removes limescale' ja 'Anti-bacterial' jne.

Kirosin hiljaa ja pesin kädet samantien. Yritin myös pestä vähän suuta, mutta miten sitä nyt toisen suuta oikein pestään. Ja sitten toisin paikalliseen terveysneuvontaan (putelin takana oli nää kaikki varotukset ja contact IMMEDIATELY poison centre jne.). Siellä todettiin, että suoriudu sairaalan päivystykseen NYT. Ei voi tietää tuleeko reaktio jäljessä, vaikka nyt vaikuttaa ok:lta.

Soitto miehelle, vaatteet lapsille päälle, oltiin ulkona ovesta varmaan minuutissa. Lapset kainalossa dösärille, jossa huidoin taksin ja sairaalaan.

Tunti-pari myöhemmin palailtiin takasin kotiin päin. Pienempi oli ollut täysin normaali ja hyvinvoiva kaiken aikaa ja isompi iloitsi saatuaan katsella Peppa Pigiä odottelun ajan. Hengittelin hetken ja menin laittamaan ruokaa. Elinikä lyheni varmaan viikolla ja talk about hiusten harmaantuminen. 

Onneks kaikki hyvin. Onneks tän voi nyt unohtaa.