3v-0kk-20pv & 8kk-24pv

Thank god mies tuli kotiin. No, Espoo-kotiin. You know. 

Viimeset pari päivää on väsyttänyt niin, että järki on meinannut mennä. Oksennustautien mainingeissa oon ollut aikalailla lasten kanssa kolmistaan, mitä nyt  käytiin yksi yö nukkumassa saaressa ja meidän mökilläkin pikasesti pyörähtämässä (again, järki meinas mennä. Paikka on täysin vauvaepäturvallinen ja vilkkaalle kolmevuotiaallekin monin paikoin aika death trap. Mutta pienempi pääsi nukahtamaan vaarin syliin, mikä oli aika liikkistä).

Kävin mä siskon synttäreilläkin sentään ja olihan siellä kivaa. Mitä nyt nieleskelin kyyneleitä, kun puhuttiin adoptiosta (nyyh, miten hirveää olisi joutua antamaan oma vauva adoptoitavaksi). Ja sitten nieleskelin kyyneleitä vähän lisää, kun siskon kummitäti saapui paikalle ja tuntui yhtäkkiä kuin pala mutsia olisi tullut sinne. Ja sitten käännyin ympäri kävin aivan superinspiroivan keskustelun pelialalla työskentelemisestä.

Mutta siis mies on täällä. Sanoinko jo? Huhhuh.

Oli isomman kolmevuotisneuvola. Jännittää, se sanoi etukäteen ja mä yritin lieventää jännitystä leikkimällä neuvolaa sen kanssa. Jännitti silti. Onnistui kuitenkin kynsien syömisen lomasta kertomaan olevansa kolmevuotias ja tyttö. Ja sitten säntäsi rakentamaan tornia palikoista. Osasi kertoa värit, näki kaikki kuviot (katsoi neliötä ja sanoi 'aita'. No, close enough!), osasi hahmottaa kolme, mutta neljä oli liikaa. Piirsi ympyrän ja viivan ja kirjotti nimensä. 

Meinasi alkaa itkeä, että ei saa pienempää rokottaa, kun sen itku sattuu korviin (talk about empatia - no, oikeasti luulen, että sitä vähän hätäännytti ajatus siitä, että pienempää pistetään ja satutetaan).  Oli kasvanut vuodessa reilu 8cm ja saanut massaa puoltoista kiloa. Pääkin oli kasvanut sentillä. 

Pienempi sai rokotuksen (mpr tälleen etuajassa), eikä ilmekkään värähtänyt.

Mutta siis mies tuli kotiin. Mun lisäksi lapset tosi tyytyväisiä. Pienempi katseli ja hymyili vaan, isompi oli että syliin syliin. Vähän kyllä mullekin tuli sellanen olo, että syliin syliin.

Sadon ensimmäiset omenat. Vihreitä, pudonneita ja pieniä.
Just täydellisiä prinsessaämpäriin!