Tuesday, August 4, 2015

3v-1kk-4pv & 9kk-8pv

Nyt on kyllä pakko tulla kertomaan. Melkein viikko takana tunnin pätkissä nukuttuja öitä, ja jumppapallolla hytkyttelyä 'tämä on vaihe, tämä menee ohi' -mantraa hokien (samalla myös päässä pyöriviä biisejä kiroten. Mm. soihdut sammuu). 

Sitten yhtäkkiä, out of nowhere, tulee se yö, kun en puolen yön jälkeen muista heränneeni kertaakaan ennen kuin 7:20 aamulla, jollon tiirailin kelloa useampaan otteeseen miettien voiko pitää paikkaansa. Okei toki, imetin samalla pienempää ja varmasti olin tehnyt niin monta kertaa yön aikana, mutten kertaakaan heräten siihen. Ja even more: en kertaakaan ryömien peiton alta pois!

Makoilin hereillä ja kuuntelin isomman tuhinaa ja katselin havahtuilevaa pienempää. Imetys piti sitä vielä puoliunessa, mutta oikeasti se oli ihan matkalla heräämiseen. Mies makoili paikoillaan - kertoi myöhemmin olleensa jo puolisen tuntia hereillä, mutta ollut uskaltanut liikahtaakaan. Ja sitten lopulta mies nousi ylös ja kaappasi ääntelehtivän pienemmän mukaansa. Isompi raotteli silmiään ja meidän katseet kohtasi parin kymmenen sentin päässä toisistaan. Ei mennyt kuin sekunti ja molemmilla iso hymy.

Tää päivä on ollut ihan käsittämätön. Ollaan oltu kolmesti (!!) ruokailujen välissä ulkona. Oon saanut laittaa ruokaa rauhassa, siivota keittiön ja ehtinyt vielä vähän leikkiäkin lasten kanssa! Isompi on kahdesti sulkeutunut huoneeseensa tekemään omia juttujaan, palatakseen hetken päästä hakemaan 'tuu kattomaan mitä mä leikin!' eikä kummallakaan kerralla kyseessä ole ollut seinille piirtämistä, rään syömistä, tussilla itsensä sotkemista tms.

Ollaan juteltu, naureskeltu, keinuttu ja ehditty pyöräyttää mansikkabanaanikakkukin. Ihan tosta noin vaan. Eikä missään vaiheessa oo hermot meinannu mennä, ei kiukuttelua, ei mitään. Kahdesti talutin isomman pesemään kädet ulkoa tullessa (en tiiä miksi tää on nykyään aina niin vaikea homma), mutta sekin ihan hyvässä hengessä. Koti ei missään vaiheessa räjähtänyt käsiin. Jopa iltasiivous sujui mallikkaassa yhteistyössä!

Iltapalaksi syötiin itsetehtyä kakkua ja luettiin pari satua. Sitten lapset nukahti sänkyyn. Helposti ja nopeasti.

Tuntuu kuin olisin herännyt ihan eri elämään. Hyvin nukkunut perhe on ihan eri asia kuin huonosti nukkunut perhe.

Mansikkabanaani-iltapalakakut. Tinavuoat SAATTOI olla
VÄHÄN liian pieniä sittenkin..

Kakkuohje:

2 banaania
3 munaa
jauhoja desi-puoltoista
(leivinjauhetta - mä käytin self-rising flour)
sulaa voita pari rkl
ehkä maitoa
tuoreita mansikoita paloina

* avaa kahden banaanin kuoret vähän raolleen ja pyydä lasta kuorimaan banaanit ja palottelemaan ne sormin pieniksi paloiksi kulhoon
* riko lapsen kanssa veitsellä kolme kananmunaa sekaan
* anna lapselle tinavuoka, jossa voita ja pyydä levittämään voi rasian sisälle joka puolelle. Käy ainakin viisi kertaa katsomassa pyynnöstä, että onko sitä joka puolella ja saako jo nuolla sormet.
* tällä välin muussaa banaania vielä pienemmäksi ja sekota sekaan jauhoja (tyyliin desi-puoltoista), sulaa voita (muutama rkl) ja loraus maitoa, kun tulikin liian paksua.
* anna lapsen nuolla sormensa
* sekotelkaa taikina yhdessä 
* taikina kulhoihin
* painelkaa tuoreita mansikoita paloina sekaan
* uuniin 175 astetta ja about 20-30 min

Ei tällä nyt mitään kulinarismin palkintoja voiteta, mutta upposi lapselle iltapalaksi.


1 comment: