3v-7kk-9pv & 1v-3kk-12pv

Mä olen ollut aivan tavattoman otettu edellisen postauksen tuomasta myötätunnosta. Kiitos. Ja siinä missä postaus oli aika realistinen kuvaus fiiliksistä, en mä nyt ihan koko aikaa onneks tarvo niin suossa. On hyviä päiviä, on huonoja päiviä. Huonoinakin päivinä on aina myös hyviä hetkiä. 

Maanantai oli hyvä päivä, oli aurinkoa ja lisää kävelyä puistoon, kavereita puistossa, lepposaa ja mukavaa. Sitten valvottiin viime yös lasten yskiessä ja tänään mentiin väsyneinä mukavuusvaatteilla. Mutta toisin kuin odotin, isompi jäi preschooliin täysin tyytyväisenä ja siis vielä ekaa kertaa niin, että vilkutti vaan iloset heiheit eikä yhtään yrittänyt saada mua jäämään!

Siitä preschoolista piti sanoa. Lapsen vieminen tarhaan on kuitenkin aika iso juttu vanhemmillekin. Saako se kavereita? Osaako se käyttäytyä ja toimia ryhmässä? Onko sillä kamalaa? Saako se traumoja, entä jos joku kiusaa? 

No näitä samoja pyörittelin tietty mäkin, varsinkin kun isomman kielitaito on vielä melko perustasolla. Ja katselin vähän huolissani ekoilla kerroilla niitä tyttöjä siellä, ihan kuin teinejä minikoossa. Varmaan tosi ilkeitäkin. Varsinkin se yksi, just sennäkönen, että I'm too cool for you, mä en leiki sun kaa!!. 

No, nyt on käynyt sitten niin, että se too cool tyttö onkin aivan maailman ystävällisin tyyppi, joka ottaa muut huomioon ja mukaan leikkeihin ja niistä on tullu isomman kanssa tosi hyviä kavereita. Se juoksee aina ilahtuneena isomman nimeä huutaen vastaan, kun tullaan (ja mua huvittaa miten ne kaikki lapset siellä tietää ja toteaa look, that's Isompi's mom) ja halaa lämpimästi (isompi on vielä vähän hämillään tästä ja puren huulta etten usuta sitä olemaan nyt edes vähän innostuneempi). 

Välillä joudun laskemaan pienemmän vapaalle jalalle jos tarviin molemmat kädet, jollon se tyttö tarttuu pienempää kädestä ja kuljettaa turvalliseen paikkaan. Isompi alkoi puhua, että olisi kiva ehkä joskus kutsua se leikkimään meille. Ja tänään lähtiessään jäi erikseen vilkuttamaan ja huutelemaan bye bye tälle tytölle (oon aina ennen muistuttanut että sanotaan nyt bye bye kun lähdetään).

Mun sydän läikehtii isomman puolesta! Oon aivan siisteissäni siitä, että isommalla on kodin ulkopuolista elämää. Ensimmäisiä oikeita kavereita, jotka on syntyny aivan luonnostaan ilman vanhempien vaikutusta. Joku, jonka se haluaisi kutsua meille kylään leikkimään! Mä olen aivan hirveän ilonen sen puolesta. 

Kruunun design kaipaa vielä vähän hiomista.