kuukausi 2, päivä 17

Ehdin jo iloita siitä, miten vähillä vaivoilla laps tuntui selvinneen tästä mua ravisuttaneesta flunssasta. Eilen illalla (no, puoli yhden aikaan yöllä) hengitys kuitenkin alkoi rohista sen verran, että päätin vähän avustaa liman poistumista.

Valitsin hellimmän avun, eli vetäydyttiin höyrysaunaksi (tulikuumaa roiskivan suihkun avulla) muuttuneeseen kylppäriin. Kului minuutti ja lapsella oli tukka kiharalla, posket punasina ja mulla vaatteet liimaantuneena ihoon.

Niin, miksi oli vaatteita mulla päällä ylipäätään, kysyn vaan. Lapsen olin tajunnu riisua.

Ainakin varttitunnilta tuntuneen ajan kuluttua kysyin mieheltä oven läpi aikaa. Kaheksan minuuttia kulunut. Huokasin - sen mitä noin kosteassa tilassa voi huokaista - ja istuin vettä tihkuvana, laps sylissä takasin pöntön kannen päälle.

20 minuuttia sinnittelin, kunnes oli pakko päästä ulos. Avasin oven, otin puolikkaan askelteen ja peräännyin ennätysmäisellä vauhdilla takasin kylppäriin, ovi tiukasti kiinni perässä. En oikeasti osannut odottaa, että palohälyytin olisi herännyt vesihöyryyn ja paniikissa alkanut ulista maailmanloppua ja tulipaloa joka suuntaan.

Mies toimi ripeästi ja onneksi tikkaat oli lähellä. Ennenkuin koko kortteli oli ehtinyt evakuoitua, oli laite hiljennetty ja tulin nyt varovasti, kädet edelleen lapsen korvilla, ulos kylppäristä. Mies seisoi oven ulkopuolella ja katsottiin yhdessä katossa ammottavaa kahta tyhjää ruuvipaikkaa. Olisinpa muistanut miten palohälyytin oikeasti kuuluu irrottaa.

Tuloksena tästä höyryhengityksestä voisin mainita avautuneet ihohuokoset (mulla), kiroileva mies (myös mulla), luultavasti heränneet naapurit, joka pohtivat sukuhopeat käsissään pitäiskö soittaa palokunta ja aivan totaalisen raukea ja uninen lapsi. Auttoiko hengittämiseen? En huomannut oitis mitään muutosta lapsessa, mutta mulla kyllä lima selkeästi muuttui juoksevammaksi. Ja aamuun mennessä lapskin hengitti ilman rohinoita - höyryn seurauksesta tai ei. Who knows.

In other news, Päivänkakkara ihasteli (saattoi olla sarkasmiakin, ei kannata laskea sen varaan, että tajuaisin :-) edellisen postauksen kommenteissa eittämättä tarkalla suunnittelulla ja hiotulla disainilla tekemääni särkylääke-taulukkoa. Ajattelin nyt siis esitellä koko lappusen, johon sen taulukon piirtelin: oon kirjoittanut sunnuntaisin tulevan viikon tapahtumat muistilista-henkisesti lapulle, jonka olen laittanut tiheiten silmiin osuvaan paikkaan, eli jääkaapin oveen. Mihinkäs muuallekaan.

Lapussa on mukana kynä, jolla voin yliviivata asiat sitä mukaa, kun ne on tehty. Lappu muistuttaa muun muuassa antamaan lapselle D-vitamiinit (meinaa unohtua jatkuvasti SILTI!) ja tekemään lantiopohjalihasharjotteita joka päivä (ajaa siihen, että päivän päätteeksi huomaan taas unohtaneeni, joten teen yhden kappaleen ja ruksin kohdan).

Se on sitä, kun aivot on oikeasti niin puuroa, että ihan kaikki sovitutkin ja kalenteriin pistetytkin jutut unohtuu.