Thursday, September 6, 2012

kuukausi 2, päivä 6

Ihan ensinnäkin, ollut tämmönen ihana blogi-tunnustus jo jonkin aikaa postaus-jonossa. Sain tunnustuksen T:ltä, jolla on ihana, maan- ja järjenläheinen blogi perheensä elämästä uuden tulokkaan, Jiinsä kanssa:





Tunnustuksen säännöt:  

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Elikäs:

1. Kiitos T! Olen ihan super-otettu kauniista sanoistasi :)
2. Lempi blogeja on vaikka kuinka, ja pistän Post it-lapun nyt vähän tuoreemmille (l. mahtavia blogeja, joita en ole aikasemmin häiriköinyt tunnustuksilla / haasteilla) tuttavuuksille:


3. Done!
4. Olen iloinen -->   :)

-------

Tää aamu meni taas pitkäksi - sitkeesti ummistin aamulla silmäni uudestaan ja uudestaan, ja laps sitten tyytyi kohtaloonsa ja jatkoi uniaan myös. Yhdentoista jälkeen luin yksi silmä avoinna (silmät eivät olleet vielä valmiita katsomaan yhteistyössä samaan suuntaan) tekstarina tulleen kutsun kahville Kamppin - kolmen varttitunnin päähän. Suoritin siis aamutoimet vielä puoliunessa, mutta pieteetillä. Olo kuin broilerilla, joka yritti lentää.

Myöhässä tietty oltiin vähän, mutta perille päästiin.

Olin myös tänään ilmottautunut vauva-äiti-jumppaan, joka oli kahdelta. Tämä(kin) asia oli ehtinyt jo kadota mielestäni, ellei kahviseuralaiseni olis siitä muistuttanut. Damn. Ehdin jo kirota mielessäni ja pohtia pitäiskö perua koko homma, mutta en sitten enää kehdannut. Kun kerran olin ilmottautunutkin. Mutta kun väsytti ja oli niin vetelä olo!

Suoriuduin kuitenkin jumppaan ja hitsi että teki hyvää! Vetäjä oli tosi kiva, koko tunti (no, 45min) oli tosi kivaa, oli tosi hyvä tunne päästä vähän käyttämään kehoa ja toi oli  just sitä mitä tarttin. Lisäksi kerrankin laps ei ollut se kaikkein pienin ryhmässä! Vieressä oli äiti, jolla oli  mukana 6-viikkoinen pikkunen.

Melkein koko jumppa tehtiin käyttäen vauvoja sylissä lisäpainona ja ne harvat jutut, joissa laps makasi lattialle vieressä, äidit kuitenkin pääsi antamaan pikkusille huomiota. Ja tunnin päätteeksi saliin sai jäädä varttitunniksi rauhassa tekemään lähtöä, imettämään jne.

Jumpan jälkeen laps nukahti vaunuihin samantein ja mä kävelin puistoon aurinkoon lukemaan Kaksplussan näytenumeroa. Jotenkin huvittavaa miten sitä on uponnut tähän stereotypiaan ihan täysin.

Vaunuissa nukutaan käpälät pystyssä.

No comments:

Post a Comment