Saturday, October 12, 2013

1 vuotta, 3 kuukautta, 12 päivää

Uskaltaudun nyt sanomaan sen: unettomien öiden jälkeen jotain on loksahtanut paikoilleen. Sanoja on alkanu muodostua ja niitä toistellaan innokkaasti perässä. Aa-to on pysynyt kuvioissa ja uutuutena on tullut selvä, kirkkaasti lausuttu tak-ki ja vieläpä ihan oikeassa kontekstissa. 

Lisäksi pyörii paljon sanoja, jotka on esim. painotukseltaan oikean kuulosia ja joskus vokaalitkin on oikein. Kuten täti (kun sanon käsi) tai pääppäti ([äiti] kaappasi) tai päpä (pupu) tai (kurluttaen) rrrha (raha) ja katta (kassa). Ja PAM, kun vessan lavuaarikaapin ovi jysähtää kiinni. Lisäksi useampia kertoja osannut sanoa oikein 'pää', kun on kysytty mikä tää pallo tässä hartioiden välissä on (no, käsillä kyllä näyttäen).

Parhaimpana mainittakoon, että oon käynyt jo varmaan kymmeniä kertoja tän viikon hulvattomimman keskustelun lapsen kanssa:
'Mitä laps tekee?'
'Tekee!'

Keskustelu käydään, kun laps tekee jotain mitä ei pitäisi. Keskustelu käydään, kun laps on nurkan takana, eikä äiti nää. Keskustelu käydään, kun laps touhuaa rauhassa lattialla omissa jutuissaan. Tekee! En oo ihan varma ymmärtääkö laps tästä keskustelusta, mutta ainakin tosi innokkaasti toistaa perässä. Ja innokkuudesta päätellen saa yhtä paljon iloa kuin mäkin.

Käytiin tänään tapaamassa suloista Puutalobabya SnadiStadissa  ja siellä se baby, joka ei kyllä kovin baby ollut, toisteli hienosti miten on 'jännää'. Ehkä teki vaikutuksen lapseen, koska kun kotiin ajellessa kysyin lapselta, että oliko jännää ja takapenkiltä alkoi kuulua 'jännää! jännää! hännää!'.

Eli siis sanoja! Pulpahtelee! Se puhuu! Jokohan yöt nyt rauhottuisi?

Ps. SnadiStadissa tosiaan OLI jännää! Ja kivaa! Varmaan mennään toistekin ja mahtavaa, että sinne tämmöset treffit oli järkätty. Yritin ottaa kännykällä sieltä muutaman kuvan, mutta heh, aivan yllättäen yksikään niistä ei ollu millään lailla julkasukelponen - and y'all know, että mun julkasutaso ei tosiaan ole kauhean korkea..

In other news, otin tänään vähän laatuaikaa itseni kanssa ja käytiin stadissa shoppailemassa - siis itseni kanssa. Tähtäimenä oli kevyempi toppis ja uusi laukku (vanha hajosi, nyyh!). Ostin kyllä ihan vahingossa muitakin juttuja, mutta ylpeänä voin sanoa, etten ihan kaikkia mielitekoja seurannu. Ja osa oli alessa, eli siis oikeastaanhan mä suorastaan SÄÄSTIN, right?

Kiertelin kaupoissa jotain kolme-neljä tuntia. Oli vähän outoa. Vaatteet oli outoja, mikään ei ollu erityisen houkuttelevaa, kaikki tuntui vieraalta ja etäiseltä. Onko se nyt vaan niin, että oon kertakaikkiaan pudonnut kelkasta, enkä osaa enää käyttää ja ostaa tämän ajan vaatteita ja vaatekaappini on nyt sinetöity tämän hetkiseen tilaansa loppuiäksi?

Söin kookospehmiksen lounaaksi ( <3 Helsingin jäätelötehdas) ja vaeltelin kaupasta toiseen. Lopulta sain kasaan about listalla olleet jutut, yhtä lukuunottamatta. Ja ihan vaan poliitikkoja ärsyttääkseni menin kahvilaan juomaan lattea (vaikka lastenvaunut ja vauva puuttuikin).

Ihan hyvä lauantai, mutta siis hetkinen, onko huomenna jo taas sunnuntai??

6 comments:

  1. Ha haa, meilläkin tämä pulpahtelu alkoi viime viikolla 1 v 4 kk -päivänä, ja viikonloppuna mollotin vähän väliä suu auki kun ihan uusia juttuja tuli kiharapään suusta (nänä - nenä, oova-korva, BAMma-pamahti (saksan [es hat] BAM-geMAcht: ovet kiinni, ruoka lattialle, nukke lattialle, lapsen pää päytään...), näng - kengät) ihan kontekstissa ja mietin että kaikillako se alkaa näin yhtäkkiä.

    Tuo tekee! on kyllä huippu :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaa, joo täällä kyllä ainakin se alko ihan tyyliin yhdessä päivässä :D Mahtavia nämä!

      Delete
    2. Ps. Oon miettinytkin mitä teille kuuluu!

      Delete
    3. Hyvää tänne, eli vaan niitä normaaleja arkisia hikkoja välillä. Töihinpaluu oli hyvä idea ja osa-aikaisena työläisenä aikaa riittää onneksi muuhunkin kuin ruuhkaan, niinkuin vissiin sullakin. Ja tykkään siitä että kiharapää osallistuu ja kommunikoi ja tekee!, olihan se ihana pikkuvauvanakin mutta nyt on enempi meininkiä :D

      Delete
  2. Meillä lapsi aina toteaa "tietää" tai "tuntee", kun häneltä kysyy jonkun tutun esineen tai eläimen tms nimeä, eikä hän juuri muista sitä. Äänensävy on tilanteesta riippuen sellainen harmitteleva tai saattaa olla myöskin oivaltava. Sitten kun hänelle sanoo että "kettu" tms, niin sitten hän huudahtaa innoissaan "kettu". Hän toistaa lähes kaikki sanat mitä hänelle sanoo. Ikää pian 1 v 5 kk.

    Muisti on ihan ilmiömäinen. Muistaa vaikeitakin sanoja, jotka on joskus kuullut. Osaa erottaa undulaatin ja papukaijan eläinkirjasta, vaikka mun silmään ne näyttää hyvin samanlaiselta. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, aika hienosti toi tietää tai tuntee. Lasten aivot kyllä toimii ihan käsittämättömällä tavalla :)

      Delete