Tuesday, October 29, 2013

1 vuotta, 3 kuukautta, 29 päivää

Mä en tajua miten ihmiset ehtii laittaa blogipostaukseen aivan käsittämättömän hienoja (ja hyvin käsiteltyjä) kuvia. Monta kappaletta! Per entry! Joka päivä! Mulla on vaan kasoittain ja kasoittain käsittelemättömiä kuvia, joita en about ikinä ehdi laittaa blogiin. Lisäksi kirjotusaikaa on usein niin vähän (iltasin pitää myös joskus katsoa telkkaria. Ja joskus vain mennä nukkumaan), että ihan kirjotettavatkin asiat kasautuu.

Eli otetaanpa pieni catch up viime viikonlopulta. Summittaisen kronologisesti taaksepäin.

1) Laps tykkää leikkiä iltapalalla usein hedelmäsosepurkin kansilla. Koska oon lepsu äiti ja arvostan enemmän sitä, että harhautunut lapsi nielee mukisematta iltapuuronsa kiukuttelun sijaan, annan sen leikkiä (näitä kasvatusmetodeja, joista oon erityisen ylpeä.......). Eilen (vaiko toissapäivänä) onnistui kyllä yllättämään:

Kuva on lavastettu, koska mun oli
pakko myöhemmin kokeilla, että
MITEN se ton teki.

 Siinä tökötti niin pitkään, että ehdin kutsua miehenkin katsomaan sitä. Mulla itellänikin meni tovi ennen kuin sain tasapainoteltua ton korkin tohon. Oon edelleen vähän häh. Laps on kuitenkin  vasta (kohta) 16kk, eikä esim. ihan aina osu lusikalla suuhunsa.

2) Sitten. Käytiin sunnuntaina lastentarvikekirpparille meidän lähiasukaspuistossa. No, ei me kuitenkaan mitään sieltä tarvita / hankita, ajattelin. Paitsi sitten tietty heti ensimmäinen ovesta näkyvä lelu: nuken rattaat. Please see below for details.

Kyllä, näet oikein! Lapsella on PONNARI! Myös: onneksi on
vielä vähän aikaa harjotella noita vauvannosteluotteita...





Oltiin oltu lauantaina lapsen serkun 1-vuotissynttäreillä, joissa sitten paketista oli löytynyt Ihan Oikeat Nuken Rattaat. Jotka oli Ihan Oikein Rattaiden kokoset o_O (häh pt. 2). Kuikuiltiin niitä silmät selällään miehen kanssa, ne oli ihan oikeasti jättimäiset (nuken rattaiksi)! Vähän meni korvat luimuun molemmilta, kun mummu kyseli, että tykkäiskö laps moisista jouluks...

Ja niin, kun siellä kirpparilla tuli vastaan noi, päätöstä ei tarvinnu kauaa tehdä. Ne on pienet, sievät ja just sopivat. Ainiin, hommattiin lauantaina myös lapselle vihdoin (pehmeä) vauvanukkekin, koska tuntui olevan niin kiinnostunut sellasesta siellä synttäreillä. Ja on sillä ollut kyllä käyttöä leikeissä ja teekannustakin on juotettu (kuten myös perheen nallekavalkadia).

3) Muita asioita: laps on alkanut puhua puhelimeen (joka on muutenkin alkanut saada vähän turhan paljon huomiota). Kulkee ympäriinsä luuri korvalla ja sanoo 'ahoo!' (haloo). Tai sitten pelaa ensimmäistä mobiilipeliään (!!). Se on toddlereille tarkotettu ja siinä pitää kuljettaa pallo rinkulan sisään (varsin tarkkaan kohtaan). Laps on sitä välillä pieniä hetkiä pelaillut ja käsittämätöntä miten se joka pelikerta muuttuu vaan paremmaksi siinä!

Ahoo!

Ja tulihan sitä kokattuakin viikonloppuna. Miehen sisko oli osanut porkkanamieheltä (?) pienimmän mahdollisen erän porkkanaa, eli 10kg. Niistä liikeni meillekin pari - kiloa. Porkkanaraastetta on nyt ollu jokaisessa ruoassa mukana ja lisäksi tein porkkana-bataatti-sosekeittoa, josta tuli hyvää paitsi lapsen mielestä. Tein myös bannareita. Niistä tuli täydellisiä, myös lapsen mielestä.




4) Olen laskenut lapsen sanovan tätä nykyä about parisenkymmentä sanaa. Huh! Yksi näistä sanoista on nänni. Toinen on 'oho', jota hoetaankin tuon tuostakin. Usein kuulee 'oho' kun jotain tipahtaa. Melko usein myös juuri ENNEN kuin se on tipahtanut (esim. lattialle tahallaan pudotettu lusikka syöttötuolista). Luulen, että 'oho' -konsepti ei ole lapselle vielä ihan selkeä.

5) Laps on oppinut myös laittamaan pipon päähän itse. Ja poseeraamaan kameralle. Really! On nykyään hetkittäin melko haastavaa saada lapsesta kuvaa, jossa se ei rypistä nenäänsä (puhelin täynnä hoitotypyn ottamia nyrpistyskuvia puistosta). Ja osaa myös pyynnöstä sen tehdä. Ihan siitä ilosta:

Like mother, like daughter!
(Ah että rakastan näitä kuvia, joissa on parhammillani)

6) Edelliseen kuvaan liittyen laps rakastaa, siis RAKASTAA mun vauvakirjaa (kuvassa). Sitä luetaan ees taas, uudestaan ja uudestaan. Tänä aamuna sängystä noustuaan se oli ensimmäinen mitä laps halusi. Harmillista, että se on mulle kovin arvokas, enkä halua antaa lapsen lukea sitä yksikseen. Yhdessä sitten, uudestaan ja uudestaan. 'Vauvva' 'Joo kulta, se on äiti vauvana. Ja tossa on maamo.' 'Maammo.'

7) Last but not least: vanhemmat kävi vähän vapaalla perjantaina! Mummu ja pappa tuli vahtimaan lasta, me lähdettiin ulos aikaselle illalliselle (vähän extempore, saatiin pöytä viideksi). Tilattiin koko alkupalalista ilman pääruokaa (Juuri <3) ja mentiin baariin heittämään dartsia (voitin ekan kierroksen!). Ja tietty lopulta laulamaan karaokea. Kotona puolenyön maissa (thank god, että alotettiin niin aikasin, saatiin koko kierros ja silti inhimilliseen aikaan kotiin) ja seiskalta herätys.

Tästä ei ole (onneksi) kuvaa.

8) Bonus round: talviajan kunniaksi meillä herättiin maanantaina viideltä! Jee! Laps oli onneks armelias ja antoi mun semi-torkkua sohvalla viltin alla varmaan melkein tunnin (aina välillä silmiä raotellen ja tarkistaen, että laps on edelleen siinä ja kaikki hyvin) ja leikki omiaan ja aina välillä esitteli miten hienosti oli rakentanu tornin. Tänään saatiin nukkua kuuteen. Toivottavasti tää tästä tasaantuu.. Onko muita talviajasta kärsiviä?

4 comments:

  1. Talviajasta kärsivä ilmoittautuu! Tänään kyllä meilläkin nukuttiin vartin yli kuuteen asti, eli kai noiden pientenkin biologinen kello siirtyy uusien rytmien mukana vaikkakin vähän nihkeästi. Tekisi mieli lähteä kiharapään kanssa toiselle mantereelle kummia livenä katsomaan mutta tästä sai kyllä ihan ajateltavaa biorytmien sitkeydestä - entä jos se rytmi tosiaan siirtyis vartin päivässä kunnes koko 6-8 tunnin ero on kurottu kiiinni. Ja sitten toiseen suuntaan... Ehkäpä odottelemme vielä vähän tuon matkaamisen kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varttia yli kuulostaa inhimilliseltä tän aamuisen puolikuuden jlk ;) Kyllä sen on jossain vaiheessa käännyttävä. Tällä hetkellä lapsi siis menee myöhemmin nukkumaan ja herää aiemmin. Great.

      Rytmien totaalisekottaminen tässä välissä voisi tehdä ihan terää! Mekin käydään Kanarialla parin viikon päästä, ehkä se tasottuu siitä :)

      Delete
  2. ihana :) meilläkin leikitään noilla kansilla jotta saadaan se iltapuuro tai aamukin puuro suuhun :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, hedelmäsoseiden kannet, universaali lasten lempilelu! :)

      Delete