Hei, mekin vietettiin isänpäivää! Vähän niinkuin, anyway..
Mulla on isänpäivään (ja muihinkin vastaaviin) aika ristiriitainen suhtautuminen. Haluaisin tehdä päivästä erityisen, kokata hienoa ruokaa, juhlistaa ja jopa vähän pönöttää. Lahjaa ja korttia ja antaa isille aivan erityinen Olo. Todellisuudessa sitten taas tämmösten järjestäminen stressaa. Viime vuonnahan meni joksenkin alta riman, mutta tänä vuonna olin hiukan ryhdistäytynyt. Oli sentään (paketoitu!) lahja (koska sellainen tuli vastaan ihan etsimättä), itsetehty (siis laps teki) kortti, jossa väreinä mustikkaa, puolukkaa ja tussia ja aamiainen vuoteeseen. Mutta siihen se jäikin.
Päiväuniaikaan kiukkusin (päässäni) miehelle, joka pesi meidän kylppäriä (!??), koska kuvittelin pesuäänien herättäneen lapsen kesken päiväunien (...). Sitten nukahdin itse sohvalle ja mies jatkoi kodin pesemistä. Heti puolentoista tunnin kuluttua, kun heräsin, lapsikin oli hereillä ja leikkivät iloisesti puhtailla pyykeillä. Ei ehkä miehen ideaali isänpäivä. Huomautettakoon, että kodin pesu (ja muukin toiminta) tapahtui ihan oma-alotteisesti, kuulemma kylppärissä haisi kakka.
Sitten taas vähän unijuttuja. Lapsella tuntuu olevan nyt tää verbaalinen oppiminen sellasessa vauhdissa, että se taas tulee uniin ja nukahtamisiin. Nytkin tuolta se huutelee 'tekee! tekee! nenä! nenä! pää! pää! (ja taputtaa myyrää päähän) mamane (avaimet)! mummu! pappa! mummu! maamone! mummä (??)! mummä! mummä!'. Nukahtamiset tuntuu menevän kahdella tavalla: joko viidessä minuutissa tai sitten kolmessa vartissa. Harmillisesti nää kolmen vartin nukahtamiset on ollu vallitseva trendi viime päivinä. Mutta en mä kyllä ihmettele, päässä varmaan surisee ihan täysiä.
Nukkumisesta myös sen verran, että laps on siirtynyt takasin meidän väliin nukkumaan (vai äh, joko mä tästä jossain aikasemmin sanoin?). Se alkoi joskus pienen flunssanpoikasen myötä ja tuli jäädäkseen. Yleensä siirto tapahtuu puolen yön maissa, toisinaan myöhemmin. Vaikka nukunkin varmaan sikeemmin pienemmällä joukkiolla sängyssä, onhan se tavallaan ihanaa ja hellyyttävää, kun yks painautuu kylkeen kiinni. Varsinkin, jos ottaa ne potkut selkään (ja naamaan. Joskus myös kaulaan) ilmasena hierontana.
 |
| Tästä taidepläjäyksestä irtosi neljään kortiin. |
No comments:
Post a Comment