Viikonloppu taas vilahti ohi niin, ettei moi ehitty sanoa. Jotain jäi kuitenkin käteen. Verenpurkauma. Uusi sauvasekotin (edellinen hajosi, kun yritin vispata vispipuurosta kuohkeaa. Mitä tähän nyt enää sanoa....). Hiekkaa. Makaroonilaatikko.
Oltiin lauantaina kummipojan 3v synttäreillä. Ne oli kerhotilassa, pesutuvan yhteydessä. Pesutuvasta löytyi hauska pyykinkuljetuskori, johon lapset, erityisesti tää meidän, tykkäsi kiivetä matkustelemaan ja vaati tietty jonkun sitä kärryä työntämään (tääkin on ehkä joku Vaihe - nykyään asettuu mihin tahansa liikutettavaan soppeen (kyy-kii (toim. huom. 'kyytiin'), ja ensin 'pu-ti-pu-ti-pu-ti' ja jos kukaan ei tule putputtamaan (työntämään/vetämään), niin vaativampi 'Ä! Ä! Ä!'. Tänään kärrynä toimi ämpäri.). Aikamme jaksettiin, kunnes teki mieli istua välillä alaskin. Niin, ja mä sain verenpurkauman käteeni, kun en osannut työntää järkevästi.
Onneksi työntäjiä löytyi sitten muista lapsista. Ensin synttärisankarin serkusta ja sitten itse synttärisankaristakin. Vähän meni hurjaksi meno ja kävin pelastamassa lapsen pois 'kumpi saa työntää' -selvittelevien poikien kyydistä. Laps itse ei ollut moksiskaan, vaikutti vaan viihtyvän, kun vauhtia riitti. Ja viihdyttiin kyllä mekin mainiosti, erityisen kivaa oli nähdä laps niin tyytyväisenä palloilemassa muiden lasten joukossa.
(Muuten. Puhelin + kamera, jolla saa oikeasti hyviä kuvia, myös hämärässä? Lumia 1020. Whoah. Alla kuva otettu neljän jälkeen varsin hämärällä pihalla (klikkaa isommaksi):
)
Sitten. Päätin tossa syksyllä, että Tänä Vuonna Ostan Joululahjat Ajoissa. Heh. Syksyn mittaan tavoite kuitenkin uudistui: Tänä vuonna hoidan joululahjashoppaukset kotisohvalta. Hyvänen aika, because I can! Ja olin kuin olinkin riittävän ajoissa liikkeellä, että ulkomailtakin hitaasti valuvat paketit ehtii (pitäisi ehtiä......) jouluksi.
Ihan niin ruusuista tääkään ei tietty ollut. Koska valikoima netissä on huikeasti laajempi, keksin tietty kaikkia Maailman Makeimpia lahjoja, joita pistin ostoskärryny täyteen - vain kuullakseni kassalla, että sorry, no can do. Emme shippaa sinun pohjoiseen kolkkaasi. Vähän meni hermot.
Onneksi tosi hyviä lahjoja löytyi Suomestakin. Jopa niin hyviä, että piti tilata itsellekin - tai siis krhm. Lapselle, näin ennakoivasti pari vuotta ajoissa. Nimittäin Kinetic Sand - hiekkan ja muovailuvahan sekotus. Ja niin onko VÄHÄN makeeta?! No on! Tilasin paketin miehen 10v kummipojalle ja toisen meille itellemme. Tai siis lapselle. Odottamaan. You know, lahjat etukäteen ajoissa. Pari vuotta. Toi on ihan turvallista ja myrkytöntä (ainakin so they say) ja veikkaan lapsen saavan tosta iloa jo esim. vuoden kuluttua.
Tämä ei ole yhteistyössä kenenkään kanssa, mutta siis ostin tuon www.leikkien.fi -kaupasta, joka vaikutti kaikenkaikkiaan ihan hyvältä puljulta, myöhempiäkin leluostoksia ajatellen.
Erityisesti tää lämmittää ehkä nyt talvella, kun hiekkis on jäässä (surkeus!). Puistot on yhtäkkiä monta astetta tylsempiä...
Anyway. Sunnuntai-ilta. Perinteiset bannarit iltapalaksi (tällä kertaa taikinassa myös maitoa ja kauraleseitä vähän rikastuttamassa) ja sen jälkeen innokkaasti vessan lavuaarille 'tätii, tätii' (käsii, pesemään kädet). Ja tulihan sitten se unikin lopulta.
Viikonloppu kuvina:
 |
| Vas. ylä: pyykkikärry. Ylä kesk: puti-puti-ämpäri + myyrä. Oik. ylä: uuni kuuma = patalaput kouraan (makaroonilaatikkoa katsellessa). Ala: hiekkis jäässä, keinutaan hetki. |
No comments:
Post a Comment