Sunday, March 9, 2014

1 vuotta, 8 kuukautta, 9 päivää

Kevät! Nyt se on virallista. Näin ja kuulin lokkeja.

Kevättä oli kyllä päivissäkin. Herättiin lauantaina ja vastahakosesti laahustettiin uimakamat kasaan 'ei kyllä yhtään tekisi mieli, mutta kun lapsella on aina niin hauskaa siellä...'. Ulkona satoi valtavia kimpaleita räntää ja totesin miehelle, että tällaisena päivänä pitäisi käpertyä kotiin ja olla lähtemättä minnekään. Katse viipyi koiraa ulkoiluttavassa miehessä ja mietin, että thank god meillä ei ole koiraa.

Aamuhetki pandojen kanssa

Uimassa kokeiltiin uutta: kiskottiin natisevat kellukkeet lapsen käteen (joka koitti kyllä vähän protestoida ja kiskoa niitä pois) ja päästettiin irti. Hetken hämmennys, jonka jälkeen leveä hymy - laps lähti sutimaan pitkin allasta, ihan itse! Välillä paremmin, välillä huonommin (ehkä uintitekniikassa on vielä harjottelemisen varaa), mutta kuitenkin keskiverrosti ihan ok. Ja me tietty miehen kanssa tyytyväisinä, kun ei tarvinnut kuljetella joka suuntaan täysiä haluavaa lasta. Kai tässä uimaan on taas jatkossakin mentävä. 

Tultiin kotiin, syötiin lounasta, taisteltiin lapsi päikkäreille (yleensä menee paljon helpommin) ja nukahdettiin vähän itsekin. Kahden maissa nousin, raottelin verhoja ja annoin sängyllä lojuvan miehen ja lapsenkin heräillä. Laps räpytteli valossa hetken silmiään, katseli unenpöpperöisenä sänkyä ja kuin arvellen, että tätä oltiin tekemässä, totesi: pomppii. Ja niin se jalat tutisten nousi ylös, otti muutaman pompun puoliunessa ja kaatui. 

Keli oli eri, eikä aamusta enää tietoakaan. Lapselle nopeasti välipala ja pihalle leikkimään. Hiekkalaatikko ihanan keväisen aurinkoinen ja märkä, kuraa joka puolella ja kylmästä tuulesta huolimatta monta lämpöstä kohtaa. Naapurit tuli mukaan ja käytiin niillä vielä kylässä vähän leikkimässä. Mies siivosi hiekotuksen pois pihatieltä.

Kevät kevät kevät!

Sunnuntaikin valkeni harmaana. Tsemppasin itseni ja lapsen kuitenkin vähäks aikaa ulos ennen lounasta ja mummua ja pappaa. Päiväunet nyt vähän iisimmin ja iltapäivällä vain vähän aurinkoa. Laps joutui niskalettinsä kanssa kotiparturiin, mutta onneksi partuissa hyvä viihdytys ja sai hauskan Alepan muovikassin päälleen. Piirsi ensimmäistä kertaa kuvan äidistä (yleensä aina piirretään pupua). Illalla maistoi bliniä.

Kotiparturi työssään.

'Äiti'

Jossain kohti jäin kyllä katsomaan, kuinka se kiskoi pää punaisena sukkahousuja kuriksien päälle, takki väärinpäin päällä ja selitti, että lähtetään, änti mumaan, antolla (lähdetään, äiti mukaan, autolla). Koska siitä pikkuruisesta tuli noin iso?

Huomaa vetskari selässä.


2 comments:

  1. Ihana kun teillä jo puetaan noin hanakasti. Ja meilläkin pitäisi kotiparturi pystyttää, mutta jotenkin pelkään sitä toimitusta ihan liikaa - päätön lapsi ei olis niin kiva vaihtoehto.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kotiparturiin auttaa oikeanlainen viihde ;) (jos lapsi jaksa yhtään istua esim. piirrettyjen äärellä)

      Delete