Stressipirkko täällä jatkaa - elämä on tällä hetkellä vähän liian jännittävää mulle. Sen tietää siitä, että asiat karkaa mittasuhteistaan.
Löydettiin lapselta säärestä joku pieni, kova kohouma. Itikan purema, arveltiin huolettomasti, seuraillaan. Piti sitä vähän myös sorkkia ja sen jälkeen (vai seurauksena?) kohouma punertui, teki ihottumaa ja vietiin laps lääkäriin. Lääkärisetä antoi antibioottikuurin varuilta lapselle - voi olla punkki ja borrelioosi (korreloisi edellisen saarivierailun kanssa .. yhyyyyy!). Voi myös olla olematta. Näyttäisi olevan vähän tulehtunut. Onneksi laps imee antibiootit hyvällä halulla ja pyytää lisää päälle.
Ei siinä muuta, mutta borrelioosiin ei aina antibiootti tehoa ja se on oikeasti tosi kurja homma, joka voi johtaa pahimmillaan elinikäisiin vaivoihin ja jopa vammoihin. Koitan olla miettimättä asiaa. Tai koitan miettiä, että voi hyvinkin olla jotain muutakin. Mäkäräisiä, mitä näitä nyt on.
Se on harmillista miten monta kertaa oon tässä ehtinyt sanoa 'no onneksi lapsella on ainakin kaikki kunnossa'.
Vähän kylmä hiki otsalla mentiin 3D/4D ultraan katsomaan miten tää pienempi voi. Kaikkihan on ollut siis hyvin, mutta nää kaikenlaiset ikävät yllärit lannistaa.
No, kaikki OLI kuitenkin hyvin. Kokoarvio kuulemma vähän keskiarvon alapuolella, mutta täysin normaalin rajoissa (ja asiaa tukee se, että isompikin oli syntyessään siro). Liikkui tosi paljon ja aktiivisesti (apua, kohta niitä on kaksi). Kätilö sanoi kyllä se on aika varmasti tyttö sen lisäksi, että hyvin rikkaalla sanavarastolla moitti laitteiden huonoutta ja välillä hellästi, välillä vähän harmistuneesti komensi mahalasta ottamaan kädet pois naamaltaan, että saataisiin kunnon kuva.
Ihan kohtalaisia kuvia lopulta saatiinkin ja tosiaan kaikkein tärkeintä: lausunto että kaikki on ok. Täysin normaalisti. Mua kyllä jaksaa hämmästyttää, että miten IHMEESSÄ ne kätilöt näkee ton kaiken siitä suttusesta ultrakuvasta. Mies arveli jälleen kerran, että se vaan keksii asioita, ei niitä oikeasti voi mitenkään tollasesta nähdä.
Havahduin muuten kanssa siihen, että töihin pitäisi tehdä kakku. Ja kohta on ne lapsen synttäritkin. Apua.
No comments:
Post a Comment