Monday, July 13, 2015

3v-0kk-13pv & 8kk-17pv

Täällä kotona on niin tyyyyhjäää, mies viestitteli tossa aiemmin. Koita nyt nauttia, kannustin. 12 päivää ilman keskeytyksiä, ilman yö- tai aikaisia aamuheräämisiä, ilman lasten nukutuksia, ilman kiirettä, aikatauluja, läsnäolovelvollisuutta (no paitsi töissä, mutta kuitenkin) .. kuulostaa utopialta. Sitten löysin päiväkirjamerkintöjä (no okei, blogin) ajalta vähän ennen meidän seurustelun alkua ja ekat puoli vuotta seurustelua. Valittelin siinä ajanpuutetta. On vähän vaikea nyt muistaa mihin se aika meni.

Sitten mietin mitä mä tekisin jos mulla olisi pari viikkoa aikaa, minä minä minä. 

Tietty ihan ensinnäkin pakollinen disclameri tähän: ikävöisin taatusti perhettäni vaikka kuinka (ainakin ekan päivän jälkeen) ja musta on ihanaa ja tärkeää olla kotona lasten kanssa (vaikka välillä meinaa mennä järki), enkä vaihtaisi sekuntiakaan mihinkään (no okei, en mä nyt JOKAISTA sekuntia ihan tuhannen palavan auringon intohimolla RAKASTA, mutta kuitenkin). Nää ekat vuodet menee nopsaan ohi ja haluan ihan itse olla lapsille läsnä niin paljon kuin mahdollista just nyt kun ne sitä eniten tarvii. Mä ehdin olla itselleni läsnä aivan riittävästi myöhemminkin.

Mutta siis pari viikkoa, minä minä minä. 

Tätä täytyis valmistella ensinnäkin huolellisesti. Etukäteistoimenpiteisiin kuuluisi mm. johonkin hyvään telkkarisarjaan addiktoituminen. Myöskin olis hyvä, että joku tosi addiktoiva ja hyvä videopeli olis just aluillaan. Kaappien pitäis olla täynnä ruokaa (mm. siideriä, pizzaa ja jädeä) ja tietty suora hotline johonkin mestaan, joka tuo kotiin ruokaa.

Periaatteessa lanit vois hyvin sijottua tähän ajankohtaan, mutta sekin tarkottaisi sosialisoimista ihmisten kanssa, ja tällä hetkellä ajatus täydellisestä erakoitumisesta kuulostais musta hirveän houkuttelevalta.

Sitten pelaisin videopeliä ja kun väsyisin, kattoisin telkkaria. Ja kun väsyisin, joisin siideriä ja kattoisin Youtubesta kissavideoita (kissavideot --> yleisnimi youtube-hömpälle). Lopulta raahautuisin sänkyyn ja nukkuisin 12 tuntia putkeen heräämättä kertaakaan.

Saattaa olla, että pari viikkoa olis riittävän pitkä aika, että jossain vaiheessa tulisi tarve lähteä ulos kodista. Kävisin lenkillä. Kävisin joogassa. Ja OHHHH, mä niiiiin menisin terassille istumaan kavereiden kanssa! Koko illaksi! Ja lopulta mentäisiin laulamaan karaokea johonkin lähibaariin! Käytäisiin merkityksellisiä ja syvällisiä keskusteluja elämästä, naurettaisiin ja oltaisiin liikuttuneita ja saataisiin herättäviä oivalluksia (kuten aina terasseilla) aamuyöhön asti.

Ja sitten kävelisin valosassa yössä vähän ulos keskustasta, että saisin taksin, joka veisi mut kotiin. Aamulla nukkuisin ainakin puoleen päivään, kunnes nousisin, söisin aamupalaksi kylmää pizzaa ja alkaisin pelata. Ja sitten pelaisin kunnes väsyisin, jollon kattoisin telkkaria. Ja kun väsyisin siihen, kattoisin Youtubesta kissavideoita. Kunnes kömpisin väsyneenä peiton alle ja nukahtaisin sekunnissa.

Jaahas. Isompi mätkähti just alas sängystä eikä edes herännyt siihen (tyyny ja pehmeä matto sängyn vierellä). Pitää varmaan mennä nukkumaan.

Koska mulla ei ole (viimeaikaisia) kuvia itsestäni tekemässä mitään näistä, here's a bunny with a pancake on its head.


2 comments:

  1. Joo, sitä omaa aikaa oottaa ja oottaa ja kun se on käsillä...öh. Lässähtää ku pannukakku eikä tiedä mitä tehdä. Näin se kai menee. Ehkä sit eläkkeellä... ;D

    ReplyDelete
  2. Siksi ne etukäteisvalmistelut! ;)

    ReplyDelete