Ihan vaan statuspäivitys: selviydyttiin Suomeen. Infernaalisen aikainen oli herätys, miehelle heipat, josta taksiin ja kentälle. Sunnuntainen Lontoo heräili ja keräili itseään, ruuhkasta ei tietoakaan. Tavaraa mukana, no, muuttokuormallinen. Edelleen aika haikea olo, edellinen iltakin oli ollu jännä ja keltanen.
Pienien mutkien kautta lopulta suomikotiin, jossa sauna päälle ja kaupasta pari kassillista mielihyväostoksia (ruisleipää, karjalanpiirakkaa, punajuurisalaattia, jätskiä). Illalla vielä kaveri jakamaan saunakokemus ja lapsetkin nukahti hetkessä.
Tänään juhlakenkäostoksia ja kavereita. Just sitä kaveriporukkaa, jota niin on kaivannut. Strategisesti jätin pienemmän mummun ja papan hoiviin ja lähdettiin isomman kaa kahdestaan kavereilemaan. Ja se oli menestys! Isompi viihtyi muiden lasten seassa leikkien piilosta ja autokilpailuja ja mitä kaikkee niillä nyt oli. Ja mä pääsin viettämään rentoa, sosiaalista aikaa mun ihmisten kanssa. Syötiin niiden kaikki karjalanpiirakat ja minä nyyhkin pariviikonen vauva sylissä. Ne on niin pieniä!
Tuntuu, että haluisin tällä viikolla nähdä KAIKKI ihmiset. Samaan aikaan olisi kuitenkin hautajaiset, joihin pitäisi valmistautua, häät myös. Eikä lapsia tietenkään voi kokonaan hylätä isovanhemmille. Perjantain lakko jännittää, pääseeköhän mies Suomeen ollenkaan. Tullee kiireinen viikko.
 |
| Viimenen lontookuva. Sit mentiin. |
No comments:
Post a Comment