3v-2kk-8pv & 10kk-12pv

Juu hei. Täällä ollaan edelleenkin. Ihan perussettiä. Öisin hanuriin liimautuva jumppapallo. Päiviä, jollon on helppoa unohtaa kaikki sokeriset herkut (tänään) ja (harvoja) päiviä (toissapäivänä), jollon tuntuu, että ihan sama, SOKERIA! Vaikka peräruiskeena! 

Pienemmällä puolpäivää kestänyt oksennustauti ja isompi, joka ei ollut varma kumpi oli kurjempaa: sairas pienempi vai sairaan pienemmän takia peruuntunut playdate. Kallistui kyllä vahvasti jälkimmäiseen, koska huolestunut äiti salli pääsyn poikkeusluvalla videoiden äärelle sillä aikaa, kun vähän hoivasi pienempää. Ja se playdaten peruuntuminen ketutti ihan oikeasti.

Viimeset päivät, jotka aiheuttaa ihan oikeasti haikeutta: nieleskelin itekin pettymyksen kyyneleitä peruuntuneen playdaten vuoksi. Siinä missä oon ihan all for muutos, niin silti muutoksen keskellä kaikki saattaa olla aika paljon ellei liikaa. Huomenna tulee babysitteri - vikaa kertaa (kai sille riittää lahjaksi isomman piirtämä kortti?). Sitten käydään toimistolla syömässä lounasta - vikaa kertaa. Ja kävellään kotiin puistojen läpi - vikaa kertaa. 

Ylihuomenna täällä onkin jo mummupappa ja sitten pitäisi saada koti jotenkin järkeistettyä muuttoa varten. Liian isot ja pienet vaatteet pois. Asioita vielä myyntiin. Valokuvat alas seinältä. Ruokatavaroiden hävittämistä, mitään ei voi mukaan ottaa. Oon jo pakannut pois annettaviksi ainakin kolme tölkkiä erilaisia tomaatti-pastakastikkeita, kookoskermaa, avaamattoman sushiriisipaketin, avaamattoman tee-se-itse-falafel-paketin ja paketin vihreitä linssejä. Kun alkoi tonkia, oon hamstrannut aika runsaasti ruokaa tänne kaappeihin ja pakkaseen.

Mutta joo, puistoissa ollaan käyty, välillä aivan täydellisessä kuulaan aurinkoisessa syyssäässä, välillä aivan täydellisen harmaassa syyssäässä. Pienempikin on päässyt puistoilun makuun, oon laskenut sen vapaaksi ja se on tepastellut pitkin puistoa jalat harallaan kuin cowboy ja poiminut ja syönyt jokaikisen lehden maasta. Minä perässä tietty, jalat vähemmän leveellä, kiskon lehtiä sen suusta ja käsistä ja tunnen itteni vähän hölmöksi.

Isompi ratkiriemuissaan uskalluksesta laskea liukumäki, joka vielä viime keväänä pelotti ihan hirveästi. Myös muita hauskoja leikkejä, joista yksi päätyi nenäkolaukseen ja verta nenästä. Pidin makuullaan sylissä ja odoteltiin, että verenvuoto tyrehtyy (no ei sitä oikeasti mitenkään hirveesti tullut). Kerro pikkupandatarina, isompi pyyysi. Kuten se nykyään aina pyytää, jos sillä on hetkenkään tylsää. Tai kaipaa lohdutusta. Tai haluaa läheisyyttä. Tätä tapahtuu varmaan kymmeniä kertoja päivässä.

Kävin tässä kanssa tutustumassa paikalliseen hierontakulttuuriin (jota kuulemma täällä ei kyllä paljoa ole). Juteltiin siinä mukavan hierojamiehen kanssa ja kyselin - kun nyt kerran olin niska-hartiahierontaa tilannut - että miten täällä toimitaan, tuota, paljonko vaatetta otan pois ja jätän päälle? Jätä alusvaatteet. Nielasin ja mietin kuumeisesti että eikai tänään ole JUURI SE päivä kuusta, kun mulla on stringit - I WASN'T PREPARED!

No ei ollut, mutta vaikka suomalainen oonkin, niin olihan se jotenkin kuumottavaa riisua vaatteet pois ilman, että tyyppi edes feikkasi katsovansa muualle, jutteli vaan lepposasti. Muistelin haikeesti meidän toimistohierojaa, joka sentään aina poistui paikalta ja antoi mahdollisuuden hoitaa nää vaatehommat rauhassa (tosin siellä riisuttiinkin ihan yläosattomiin asti). 

Ja tuntuihan siinä jotenkin ihan erityisen alastomalta, kun alusvaatteisillaan siinä makasi (ilman mitään pyyhettä suojaamassa edes niitä osia, jotka ei ollu varsinaisesti käsittelyssä) ja tyyppi väänteli mun jalkoja, vaikka olin valittanut hartioista. Ja vaikka siellä oli ihan nätti luonnonvalo, niin kyllä siinä harvinaisen tietoseksi itsestään tuli. Uh.

Anyway, tästäkin selvittiin ja ostin matkalla kotiin tuoreita bageleita leipomosta ja söin kotona samantien kaksi.

Äidin pikkuapulai.. hetkinen, ethän sä nyt oksenna sinne??