Noniin, hyvänen aika sentään. Kertokaas nyt muut äidit, että miten teidän vauvanne reagoi siihen, kun hänet - juuri ennen nukahtamista rinnalle - irrotetaan hellästi ja lasketaan varoen pinnasänkyyn viimeistelemään sammumisensa?
Täällä nimittäin silmät rävähtää auki, laps luultavasti jopa rääkäisee, parikin kertaa. Saattaa rauhottua kun laulan heti perään ja silittelen. Tai sitten rauhottuu vasta takasin rinnalla. Muutaman toiston jälkeen saattaa rauhottua pinnikseenkin, mutta on kyllä hereillä kuin tikka, silmät lautasina ja väsylevottomuushermostuksen rajamailla. Kuin ei olis koskaan väsyttänytkään. Ei auta laulu, silittely eikä mikään, sen sijaan laps muuttuu vaan kokoajan äkäsemmäksi väsymyksestä.
Tänään (tuossa äsken) lopulta nostin pois, laitoin vaunuihin ja rullailin laulun säestyksellä uneen paksun maton reunaa hyödyntäen.
Vasta kun laps oli jo lähes unessa, muistin että niin. Mullahan on uusi ulkoiluasu. Olis voinut lähteä myös käymään ulkoiluttamassa sitä tässä samalla. No, laps on jo unessa, en nyt ala laittaa sille ulkovaatetta päälle, eiköhän näitä ulkoilukertoja tule.
Mutta niin. Tämä 'nosta laps pinnasänkyyn juuri ennen nukahtamista' ei tunnu oikein meillä toimivan. Jos laps irrotetaan rinnasta ja siirretään ennen totaalisippaamista, se herää kokonaan, ja matka unta kohti aloitetaan alusta (oon siis yrittänyt tätä aikasemminkin useampaan otteeseen ja lisäksi vielä useammin nähnyt reaktion kun yritän siirtää jo nukahtanutta lasta, joka sitten kuitenkin herää siihen).
Thursday, October 11, 2012
Wednesday, October 10, 2012
kuukausi 3, päivä 10
No, nyt on meneillään uudenlaisen nukuttamisen ilta nro. 2.
Koska nyt tälleen blogimaailmassa ollaan ja nää kasvatus- ja äitiysjutut herättää paljon vahvoja tunteita ja erimielisyyksiä, niin pakko laittaa tähän alkuun disclaimer: oon lukenut tosi monista eri tyyleistä, joilla ihmiset on lapsiaan nukuttaneet ja ajattelin kokeilla nyt vähän, että mikä meille sopisi. Ymmärrän kyllä, että lapsen opettaminen uusille tavoille kestää viikkoja, kuukausiakin. And no children were (or will be) harmed.
Eilen kokeiltiin sellasta, että iltatoimien päätteeksi laulettiin ja syliteltiin vähän, imetin ja laitoin lapsen himmeästi valaistuun makkariin, pinnasänkyyn etsimään unta. Yllätyksekseni sieltä ei alkanutkaan kuulua itkua ja kitinää välittömästi hyvänyön suukkojen jälkeen, vaan lapsi välillä vähän jutteli ja välillä oli ihan hiljaakin.
Jos sängystä alkoi kuulua tyytymättömämpää ääntelyä, odotin hetken ja menin lapsen luo. Lauloin vähän, silittelin ja muutaman kerran myös ruokin. Ja sitten taas suukko ja sänkyyn.
Tätä jatkui ees taas varmaan parisen tuntia, kunnes tultiin itse nukkumaan, imetin lapsen ja se nukahti rinnalle.
No, olis voinu mennä huonomminkin.
Tänään yritin samaa, mutta laps hörppi liikaa maitoa ja sille tuli niitä tuttuja löysä-mahaportti-oireita. Eli tuttua kouristelua ja ärinää. Otin olalle, röyhtäytyin, kokeilin pari kertaa jos olisi auttanut, mutta nope. Pistettiin laps vaunuihin ja mies rullaili sen meidän olkkarissa uneen.
Seuraavaksi on siis edessä siirto makkariin.
Sen sijaan, in other news: saatiin meidän kämppä myytyä! Aivan valtava helpotus! Olin ehtiny jo henkisesti varautua siihen, että tässä menee pitkään ja joudutaan sittenkin ottamaan välittäjä ja ties mitä kaikkea, mutta ei! Ihan itse myytiin, meni viikko, saatiin miellyttävä hinta ja tosi kiva uusi omistaja. Yksi iso stressi vähemmän. Ei muuten, mutta kuten taas kerran totesin, hight on niin high ja lowt on niin low. Stressi on niin stressaavaa.
Juhlittiin tätä ostamalla skumppaa jääkaappiin. One of these days me vielä ehkä juodaan se poiskin.
Sitten. Oon alkanut saada perspektiiviä ja ymmärrystä ihmisten 'laps on niin pieeeeni' -huokailuihin (erityisesti vielä tossa reilu pari kuukautta takaperin). Oon tässä viikon sisään nähnyt kolme max. pari viikkosta pikkusta ja huh kun ne on pieniä. Ja silti isompia kuin meidän laps tuon ikäisenä. Uskomatonta. Ja kummallista - oon kolmessa kuukaudessa menettänyt tatsin miten vastasyntynyttä pidellään..
Sitten vol. 2. Ostin vihdoin kauan haaveilemani kuoritakin ja -housut. Ja niille, jotka ovat yhtä ummikkoja kuin minä näissä ulkoiluvaatetermeissä, niin kuorivaatteet tarkottaa (ymmärtääkseni...) niitä päällimäisiä vaatteita, jotka ovat esimerkiksi vedenpitäviä, mutta ei topattuja. Sinne alle on sitten tarkotus laittaa fyllinkiä.
Tämä siis siksi, että oon viime vuosina tajunnut paljon inhoamani talven olevan oikeastaan lähinnä välineurheilua. Talvea ei saa (Suomesta) pois, mutta sitä voi helpottaa oikeanlaisilla varusteilla. Hyvät kengät, hyvä talvitakki, hyvät kuorivaatteet (jotka siis sopii paremminkin syksyyn - tai no, Helsingin räntäkeleihin marras-joulukuussa) jne. Ja kun nyt kerran sinne Espooseenkin muutetaan, niin pitäähän sitä nyt kunnon ulkoiluvaatteet hommata..
Tein klassiset ja lähetin miehelle kuvaviestin kaupasta. Mustaa takkia oli vain vääriä kokoja ja pinkki oli ehkä vähän liian ... pinkki. Sain kuitenkin kannustusta pinkin ostamiseen ja kotonakin vielä tuli vain vähän takellellen 'tosin .. raikas väri! Kyllä se vielä joskus tulee muotiin!' No, kerrankos sitä on pinkki takki. On ainaki vaihtelua naulakkoon, jossa takkien värit on musta, musta ja ainii, musta.
 |
| Oikeasti väri on vielä pinkimpi. |
Monday, October 8, 2012
kuukausi 3, päivä 8
Joo, meidän varmaan pitäisi tehdä joku selkeä muutos meidän iltarutiineihin (sikäli kun sellasia onkaan) ja keksiä tapa saada lapsi unille edes vähän aikasemmin ja ilman puolen yön jälkeistä vaunulenkkiä.
Just nyt alkaa olla aika kypsä (ja väsynyt) olo tähän. Eikä tähän auta mun kyljessä nukkuvan lapsen öiset ja aamuiset motoriikkaharjotukset (oikea koukku silmään, potku kurkkuun jne..) ja se, ettei laps suostu oikein nukahtamaan muualle kuin imetykseen (josta toki herää heti eikä enää nukahda, jos koitetaan siirtää). Joskus vaunulenkkien jälkeen se saadaan sentään huijattua unessa pinnasänkyyn jatkamaan nukkumista.
Huomenna alkaa muutos, ihan varmasti.
Koen vahvaa sympatiaa niitä kohtaa, joiden vauva on koliikkinen tai muuten vaan valvottanut vanhempiaan itkemällä yöt yksi toisensa perään. Täällä sentään vaan valvotaan (ja välillä kitistään väsymystä, kun ei saada nukahdettua) ja lopulta se uni aina tulee. En voi edes kuvitella millasta olisi kestää pitkään vauvan öistä, jatkuvaa, lohdutonta itkua, jolle vanhemmat ei yksinkertaisesti voi mitään.
No, onneks on ollut kivaakin. Sain lapsen nauramaan hoilaamalla sille Yön kuningattaren aariaa (voin nähdä kyllä miksi se kuulosti naurettavalta). Lisäksi vessattaminen sujui taas jonkunlaisen taantuman jälkeen paremmin.
Niitä hetkiä, kun perheen kanssa makoillaan pehmeellä olkkarin matolla.
Sunday, October 7, 2012
kuukausi 3, päivä 7
Ihan vaan tälleen nopeasti mainiten: laps oppi eilen nauramaan!
Leikittiin leikkiä, jossa oltiin menossa Porin mummolaan (kun ensin oltiin käyty lentämällä Espanjan isoäitiä katsomassa) ja aivan yhtäkkiä, ei edes kovin hauskassa kohdassa - taidettiin istua ruuhkassa tai körötellä 80 -alueella - laps alkoi nauraa. Siis sellasta mahanpohjasta lähtevää naurua. Purskahdettiin miehen kanssa myös nauramaan ja lopulta olin aivan vedet silmissä (liikutuksella saattoi olla osansa tässä kanssa).
Onhan laps siis aikasemminkin päästänyt jotain nauruntapaisia ääniä, mutta ne on ollu lähinnä laimeita 'hehe' -naurahduksia. Sellasia, joita päästetään, kun kohteliaisuudesta naurahdetaan pomon huonolle vitsille, joka ei oikeasti yhtään naurata.
Ja sitten, vaikka kuinka pistettiin vanhempien kaikki humoristiset taidot ja koomikon elkeet peliin, tätä ei saatu toistumaan enää videolle. Tänään aamulla kuitenkin vaipanvaihdon yhteydessä taas vähän nauratti.
Voi että, on toi laps vaan aika ihana.
Leikittiin leikkiä, jossa oltiin menossa Porin mummolaan (kun ensin oltiin käyty lentämällä Espanjan isoäitiä katsomassa) ja aivan yhtäkkiä, ei edes kovin hauskassa kohdassa - taidettiin istua ruuhkassa tai körötellä 80 -alueella - laps alkoi nauraa. Siis sellasta mahanpohjasta lähtevää naurua. Purskahdettiin miehen kanssa myös nauramaan ja lopulta olin aivan vedet silmissä (liikutuksella saattoi olla osansa tässä kanssa).
Onhan laps siis aikasemminkin päästänyt jotain nauruntapaisia ääniä, mutta ne on ollu lähinnä laimeita 'hehe' -naurahduksia. Sellasia, joita päästetään, kun kohteliaisuudesta naurahdetaan pomon huonolle vitsille, joka ei oikeasti yhtään naurata.
Ja sitten, vaikka kuinka pistettiin vanhempien kaikki humoristiset taidot ja koomikon elkeet peliin, tätä ei saatu toistumaan enää videolle. Tänään aamulla kuitenkin vaipanvaihdon yhteydessä taas vähän nauratti.
Voi että, on toi laps vaan aika ihana.
Thursday, October 4, 2012
kuukausi 3, päivä 5
Tänään on ollu vähän sellanen päivä, että eniten harmittaa kaikki. Ei nyt mistään erityisesti syystä kai, tai sitten ehkä jostain hormooneista. Tai sitten koska oon syönyt omenapiirakkaa aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi, enkä mitään oikeaa ruokaa.
Niin, leivoin! Ihan itse! Ja onnistuin! Tuli hyvää omenapiirakkaa! Luomulähiomenoista, kaverin vanhempien pihalta!
Harmistuksen aiheita on löytynyt kaikkialta. Ihmisten epäonnistumiset, pienyrittäjien konkurssit, kummalliset venäläiset trollit (tiedän vain uutisista, joita postataan facebookiin), arvaamattomat polkupyöräilijät liikenteessä, mitä näitä nyt on. Eikä lapselle vieläkään löytynyt sellasta jäähdyttävää purulelua. Onneks ikenet vaikuttavat vain kutisevilta, ei kipeiltä.
Onneksi kuitenkin löysin lapselle alennuksesta pari kivaa bodya. Onneks myös menin jumppaan, siellä asiat asettuu aina vähän selkeämmin mittasuhteisiinsa. Ja onneks mies piti illalla huolta lapsesta pari tuntia, että sain valmisteltua ens viikon tanssitunteja. Ja onneks laps hymyilee niin vallottavasti, että pakko hymyillä takas.
Päivän erikoinen: seisoin käsilläni ekaa kertaa sitten.. no viime kerran. Viime kerta oli joskus ennen Suurta Mahaa.
Eli loppujen lopuksi taisi sittenkin olla ihan hyvä päivä.
Btw, kävin ostamassa apteekista uuden setin D-vitamiinitippoja. Apteekkari suositteli monien kauan kaipaamaa pipetillistä purkkia ja joo, kyllähän se kuulosta kätevältä. Mukaan siis lähti. Kotona kokeilin sitten tarjota setin ja heti tuli ongelmia.
Me ollaan normisti tiputettu viis-kuus tippaa teelusikkaan (kun kuitenki siihen lusikkaan AINA jää vähän) ja kipattu pahaa-aavistamattoman lapsen suuhun. Nyt pipetin kanssa toki vois tehdä saman, mutta jotenkin ymmärsin, että tällä pitäisi olla mahdollista saada tipat suoraan lapsen suuhun.
Ei meillä. Tänäänkin päädyttiin siihen, että laps hymyillen käänteli päätään puolelta toiselle, minä kikatin hoitopöydän vieressä ja mies yritti tiputella tippoja ohi vilahtavaan suuhun. Lopulta tippoja löytyi (suun lisäksi) mm. korvista ja otsalta.
Eli häh, miten tää PITÄIS tehdä?
Ja sitten. Annoskokoja on yksi: viisi tippaa. Miksi ihmeessä eivät ole merkanneet pipettiin, että tämän verran nestettä on viisi tippaa. Sitten sen voisi lorottaa suoraan lapsen suuhun sen sijaan, että laskee tippa kerrallaan.
Oh well.
Niin, leivoin! Ihan itse! Ja onnistuin! Tuli hyvää omenapiirakkaa! Luomulähiomenoista, kaverin vanhempien pihalta!
Harmistuksen aiheita on löytynyt kaikkialta. Ihmisten epäonnistumiset, pienyrittäjien konkurssit, kummalliset venäläiset trollit (tiedän vain uutisista, joita postataan facebookiin), arvaamattomat polkupyöräilijät liikenteessä, mitä näitä nyt on. Eikä lapselle vieläkään löytynyt sellasta jäähdyttävää purulelua. Onneks ikenet vaikuttavat vain kutisevilta, ei kipeiltä.
Onneksi kuitenkin löysin lapselle alennuksesta pari kivaa bodya. Onneks myös menin jumppaan, siellä asiat asettuu aina vähän selkeämmin mittasuhteisiinsa. Ja onneks mies piti illalla huolta lapsesta pari tuntia, että sain valmisteltua ens viikon tanssitunteja. Ja onneks laps hymyilee niin vallottavasti, että pakko hymyillä takas.
Päivän erikoinen: seisoin käsilläni ekaa kertaa sitten.. no viime kerran. Viime kerta oli joskus ennen Suurta Mahaa.
Eli loppujen lopuksi taisi sittenkin olla ihan hyvä päivä.
Btw, kävin ostamassa apteekista uuden setin D-vitamiinitippoja. Apteekkari suositteli monien kauan kaipaamaa pipetillistä purkkia ja joo, kyllähän se kuulosta kätevältä. Mukaan siis lähti. Kotona kokeilin sitten tarjota setin ja heti tuli ongelmia.
Me ollaan normisti tiputettu viis-kuus tippaa teelusikkaan (kun kuitenki siihen lusikkaan AINA jää vähän) ja kipattu pahaa-aavistamattoman lapsen suuhun. Nyt pipetin kanssa toki vois tehdä saman, mutta jotenkin ymmärsin, että tällä pitäisi olla mahdollista saada tipat suoraan lapsen suuhun.
Ei meillä. Tänäänkin päädyttiin siihen, että laps hymyillen käänteli päätään puolelta toiselle, minä kikatin hoitopöydän vieressä ja mies yritti tiputella tippoja ohi vilahtavaan suuhun. Lopulta tippoja löytyi (suun lisäksi) mm. korvista ja otsalta.
Eli häh, miten tää PITÄIS tehdä?
Ja sitten. Annoskokoja on yksi: viisi tippaa. Miksi ihmeessä eivät ole merkanneet pipettiin, että tämän verran nestettä on viisi tippaa. Sitten sen voisi lorottaa suoraan lapsen suuhun sen sijaan, että laskee tippa kerrallaan.
Oh well.
Wednesday, October 3, 2012
kuukausi 3, päivä 3
Lapsella on alkanu ikenet kutista. Hän mutristelee, imeskelee, nuolee pandan jalkoja ja näyttää jatkuvasta siltä kuin pureskelisi purkkaa. Yritin käydä kaupasta ostamassa purulelua lapselle edellisen hajottua steriloinnissa (nesteet tuli pihalle, emme yrittäneet laittaa takaisin). Kauppareissu oli kuitenkin huono: laps heräsi vaunuissa ennen aikojaan, eikä hienosti uudistetussa S-Marketissa ollut puruleluja. Ostin sitten jätskiä. Itselleni.
Käytiin muskarissa, edellinen viikko jäi kodinehostuksen takia välistä. Kaikki hämmästelivät miten paljon laps on kasvanut ja onhan se! Henkistä sekä fyysistä kasvua. Laps pääsikin oikein näyttämään miten hienosti osasi ottaa marakassista kiinni! Ei ihan rytmissä vielä pysynyt, mutta marakassi oli kuin liimattuna kädessä ja mä vähän avitin soittamisessa. Hyvä laps!
Ilta ei sen sijaan mennyt niin hienosti. Jäin juttelemaan muskarin jälkeen vähän liian pitkäksi aikaa yhden tosi kivan äidin kanssa ja meinasin myöhästyä tanssiopetuksesta. Laps nukkui ja totesin miehelle läpsyessämme vaihtoa, että lapsella on sitten nälkä kun se herää. Varaudu.
Tanssitunnin päätteeksi puhelimessa oli viesti 'Kumpikaan lapsista ei syö...' ja puhelin soi. Sydän pysähtyi hetkeksi, kun ensin kuului sekunnin pelkkää lapsen rääkymistä ja hetken kuluttua miehen ääni 'lapsella on vähän ikävä sua'. Mies oli tanssipaikan ulkopuolella odottamassa nälkäinen ja kyynelistä märkä lapsi sylissään. Laps on alkanut kieltäytyä pullosta, vaikka tarjolla olisi pumpattuakin maitoa. Ainakin isän tarjoamana.
Ja juuri kun olin päässyt sille kivalle äidille kehumasta, että meillä sentään pumpattu pullomaito maistuu (kun heillä ei sekään).
Imetin autossa, tultiin kotiin ja vähän myöhemmin yritin ruokkia lasta pumpatulla pullomaidolla. Hetken kitinän jälkeen maistui jotenkuten. Mies yritti, laps alkoi huutaa. Eikä sen jälkeen kelvannut enää munkaan tarjoamana. Äh. En nyt aio luovuttaa vielä, viikonloppuna hoidossa oli maistunut oikein hyvin!
Ja tekstariin viitaten, täällä oli myöskin kipeä pupu, joka ei syönyt. Ehdin jo kuluttaa 12e soittamalla pieneläinklinikan päivystykseen (siis 2,02e/min!!). Onneksi odotettiin kuitenkin hetki ennen lähtöä - pupu tokeni, alkoi syödä ja täällä tipahti taas pari vuorta sydämiltä.
Tähän loppuun vielä yksi pakollinen itsestäänselvyys: siellä on kuulkaa syksy.
Käytiin muskarissa, edellinen viikko jäi kodinehostuksen takia välistä. Kaikki hämmästelivät miten paljon laps on kasvanut ja onhan se! Henkistä sekä fyysistä kasvua. Laps pääsikin oikein näyttämään miten hienosti osasi ottaa marakassista kiinni! Ei ihan rytmissä vielä pysynyt, mutta marakassi oli kuin liimattuna kädessä ja mä vähän avitin soittamisessa. Hyvä laps!
Ilta ei sen sijaan mennyt niin hienosti. Jäin juttelemaan muskarin jälkeen vähän liian pitkäksi aikaa yhden tosi kivan äidin kanssa ja meinasin myöhästyä tanssiopetuksesta. Laps nukkui ja totesin miehelle läpsyessämme vaihtoa, että lapsella on sitten nälkä kun se herää. Varaudu.
Tanssitunnin päätteeksi puhelimessa oli viesti 'Kumpikaan lapsista ei syö...' ja puhelin soi. Sydän pysähtyi hetkeksi, kun ensin kuului sekunnin pelkkää lapsen rääkymistä ja hetken kuluttua miehen ääni 'lapsella on vähän ikävä sua'. Mies oli tanssipaikan ulkopuolella odottamassa nälkäinen ja kyynelistä märkä lapsi sylissään. Laps on alkanut kieltäytyä pullosta, vaikka tarjolla olisi pumpattuakin maitoa. Ainakin isän tarjoamana.
Ja juuri kun olin päässyt sille kivalle äidille kehumasta, että meillä sentään pumpattu pullomaito maistuu (kun heillä ei sekään).
Imetin autossa, tultiin kotiin ja vähän myöhemmin yritin ruokkia lasta pumpatulla pullomaidolla. Hetken kitinän jälkeen maistui jotenkuten. Mies yritti, laps alkoi huutaa. Eikä sen jälkeen kelvannut enää munkaan tarjoamana. Äh. En nyt aio luovuttaa vielä, viikonloppuna hoidossa oli maistunut oikein hyvin!
Ja tekstariin viitaten, täällä oli myöskin kipeä pupu, joka ei syönyt. Ehdin jo kuluttaa 12e soittamalla pieneläinklinikan päivystykseen (siis 2,02e/min!!). Onneksi odotettiin kuitenkin hetki ennen lähtöä - pupu tokeni, alkoi syödä ja täällä tipahti taas pari vuorta sydämiltä.
Tähän loppuun vielä yksi pakollinen itsestäänselvyys: siellä on kuulkaa syksy.
Monday, October 1, 2012
kuukausi 3, päivä 1
Näin alkoi neljäs kuukausi lapsen elämää, ja sen kunniaksi tietenkin käytiin tietty neuvolassa. Alla statsit:
Paino: 5380g (4910g) --> vähän on hoikanpuoleinen laps, ollaan -2 -käyrällä
Pituus: 59,5cm (56cm) --> pituutta on tullut melkolailla hyvin
Pää: 40cm (39,5cm) --> kuulemma siro pää
Kehui, että laps on kasvanut hyvin, vaikka pudottiinkin nyt miinuskäyrille. Pituutta oli tullut kivasti. Ja koska neuvolatypy ei ollut painosta huolissaan, päätin mäkin olla olematta. Laps syö 1,5-2h välein (tai sillon siis ruokin sitä), vatsa toimii normaalisti, ei ole itkuinen, ja useasti olen tarkistanut, että kyllä niistä rinnoista vielä syömisen loputtuakin tulee ihan runsaasti maitoa. Eli ei sitä ainakaan nälässä pidetä.
Ja niin, hämmästeli lasta, joka oikein sitten pyytämättä demonstroi miten sinne vatsalle käännytään (nykyään kiepsahtaa melkein heti mahalleen, kun laittaa makaamaan). Heitti typy (puolivitsinä kai?), notta sitten täytyy hankkia valjaat, kun laps lähtee 8-kuisena kävelemään. No, tuskin nyt niin nuorena kuitenkaan, mutta aika aikasessa vaiheessa kuitenkin tää kääntyily nyt alkoi. Ja niin, hoikkuuteen lienee myös selityksenä kova energian kulutus.
Kauniisti myös sanoi huomaavansa, että lapselle on juteltu ja hymyilty paljon. Ei lapsi muuten juttelisi ja hymyilisi itse näin paljon.
Olen myös huomannut, että nyt on alkanut tämä asioiden maistelu -vaihe. Kädet käy usein suussa, samoin melkein mikä tahansa, minkä käsiinsä saa. Tämä on vähän sekottanut mua, kun normaalisti oon ottanut käsien maiskuttelun nälkä-signaalina, mutta enää se ei näytä sitä olevan.
Keksin vihdoin hyvän käytön laululle, jota oon laulanut lapselle lähes jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. Biisi on selkeesti lapselle tuttu: hymy leviää naamalle heti, kun alan sitä laulaa. Tämä on nytsit toiminut hymyntuojana niinä hetkinä, kun laps kiukuttelee turvakaukalossaan tai ei haluaisi väsymystään maata sängyllä sitä hetkeä, että saan housut / paidan päälleni ennen vaunuilemaan lähtöä. Aattelinkin, että kyllä tälle vielä jotain käyttöä keksitään!
Ja viimeisenä: muutaman viime päivän perusteella laps on alkanut vaikuttaa olevan valmis aloittamaan yöunensa jo yhdeksän aikaan. Kokeilin tänään nyt sitten ihan tarkoituksella viedä sen pyjamassa sänkyyn vetelemään sikeitä ja siellähän se nytsit retkottaa. Vähän heräs kerran tässä välissä.
Tää on ihan kiva homma, mieluusti otan illasta pari tuntia omaa aikaa, vaikka se tarkottaisi aamulla heräämistä jo kasin-ysin maissa.
Paino: 5380g (4910g) --> vähän on hoikanpuoleinen laps, ollaan -2 -käyrällä
Pituus: 59,5cm (56cm) --> pituutta on tullut melkolailla hyvin
Pää: 40cm (39,5cm) --> kuulemma siro pää
Kehui, että laps on kasvanut hyvin, vaikka pudottiinkin nyt miinuskäyrille. Pituutta oli tullut kivasti. Ja koska neuvolatypy ei ollut painosta huolissaan, päätin mäkin olla olematta. Laps syö 1,5-2h välein (tai sillon siis ruokin sitä), vatsa toimii normaalisti, ei ole itkuinen, ja useasti olen tarkistanut, että kyllä niistä rinnoista vielä syömisen loputtuakin tulee ihan runsaasti maitoa. Eli ei sitä ainakaan nälässä pidetä.
Ja niin, hämmästeli lasta, joka oikein sitten pyytämättä demonstroi miten sinne vatsalle käännytään (nykyään kiepsahtaa melkein heti mahalleen, kun laittaa makaamaan). Heitti typy (puolivitsinä kai?), notta sitten täytyy hankkia valjaat, kun laps lähtee 8-kuisena kävelemään. No, tuskin nyt niin nuorena kuitenkaan, mutta aika aikasessa vaiheessa kuitenkin tää kääntyily nyt alkoi. Ja niin, hoikkuuteen lienee myös selityksenä kova energian kulutus.
Kauniisti myös sanoi huomaavansa, että lapselle on juteltu ja hymyilty paljon. Ei lapsi muuten juttelisi ja hymyilisi itse näin paljon.
Olen myös huomannut, että nyt on alkanut tämä asioiden maistelu -vaihe. Kädet käy usein suussa, samoin melkein mikä tahansa, minkä käsiinsä saa. Tämä on vähän sekottanut mua, kun normaalisti oon ottanut käsien maiskuttelun nälkä-signaalina, mutta enää se ei näytä sitä olevan.
 |
| Pandassa on makua |
Keksin vihdoin hyvän käytön laululle, jota oon laulanut lapselle lähes jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. Biisi on selkeesti lapselle tuttu: hymy leviää naamalle heti, kun alan sitä laulaa. Tämä on nytsit toiminut hymyntuojana niinä hetkinä, kun laps kiukuttelee turvakaukalossaan tai ei haluaisi väsymystään maata sängyllä sitä hetkeä, että saan housut / paidan päälleni ennen vaunuilemaan lähtöä. Aattelinkin, että kyllä tälle vielä jotain käyttöä keksitään!
Ja viimeisenä: muutaman viime päivän perusteella laps on alkanut vaikuttaa olevan valmis aloittamaan yöunensa jo yhdeksän aikaan. Kokeilin tänään nyt sitten ihan tarkoituksella viedä sen pyjamassa sänkyyn vetelemään sikeitä ja siellähän se nytsit retkottaa. Vähän heräs kerran tässä välissä.
Tää on ihan kiva homma, mieluusti otan illasta pari tuntia omaa aikaa, vaikka se tarkottaisi aamulla heräämistä jo kasin-ysin maissa.
Subscribe to:
Posts (Atom)