Wednesday, October 10, 2012

kuukausi 3, päivä 10

No, nyt on meneillään uudenlaisen nukuttamisen ilta nro. 2.

Koska nyt tälleen blogimaailmassa ollaan ja nää kasvatus- ja äitiysjutut herättää paljon vahvoja tunteita ja erimielisyyksiä, niin pakko laittaa tähän alkuun disclaimer: oon lukenut tosi monista eri tyyleistä, joilla ihmiset on lapsiaan nukuttaneet ja ajattelin kokeilla nyt vähän, että mikä meille sopisi. Ymmärrän kyllä, että lapsen opettaminen uusille tavoille kestää viikkoja, kuukausiakin. And no children were (or will be) harmed.

Eilen kokeiltiin sellasta, että iltatoimien päätteeksi laulettiin ja syliteltiin vähän, imetin ja laitoin lapsen himmeästi valaistuun makkariin, pinnasänkyyn etsimään unta. Yllätyksekseni sieltä ei alkanutkaan kuulua itkua ja kitinää välittömästi hyvänyön suukkojen jälkeen, vaan lapsi välillä vähän jutteli ja välillä oli ihan hiljaakin.

Jos sängystä alkoi kuulua tyytymättömämpää ääntelyä, odotin hetken ja menin lapsen luo. Lauloin vähän, silittelin ja muutaman kerran myös ruokin. Ja sitten taas suukko ja sänkyyn.

Tätä jatkui  ees taas varmaan parisen tuntia, kunnes tultiin itse nukkumaan, imetin lapsen ja se nukahti rinnalle.

No, olis voinu mennä huonomminkin. 

Tänään yritin samaa, mutta laps hörppi liikaa maitoa ja sille tuli niitä tuttuja löysä-mahaportti-oireita. Eli tuttua kouristelua ja ärinää. Otin olalle, röyhtäytyin, kokeilin pari kertaa jos olisi auttanut, mutta nope. Pistettiin laps vaunuihin ja mies rullaili sen meidän olkkarissa uneen.

Seuraavaksi on siis edessä siirto makkariin.

Sen sijaan, in other news: saatiin meidän kämppä myytyä! Aivan valtava helpotus! Olin ehtiny jo henkisesti varautua siihen, että tässä menee pitkään ja joudutaan sittenkin ottamaan välittäjä ja ties mitä kaikkea, mutta ei! Ihan itse myytiin, meni viikko, saatiin miellyttävä hinta ja tosi kiva uusi omistaja. Yksi iso stressi vähemmän. Ei muuten, mutta kuten taas kerran totesin, hight on niin high ja lowt on niin low. Stressi on niin stressaavaa.

Juhlittiin tätä ostamalla skumppaa jääkaappiin. One of these days me vielä ehkä juodaan se poiskin.

Sitten. Oon alkanut saada perspektiiviä ja ymmärrystä ihmisten 'laps on niin pieeeeni' -huokailuihin (erityisesti vielä tossa reilu pari kuukautta takaperin). Oon tässä viikon sisään nähnyt kolme max. pari viikkosta pikkusta ja huh kun ne on pieniä. Ja silti isompia kuin meidän laps tuon ikäisenä. Uskomatonta. Ja kummallista - oon kolmessa kuukaudessa menettänyt tatsin miten vastasyntynyttä pidellään..

Sitten vol. 2. Ostin vihdoin kauan haaveilemani kuoritakin ja -housut. Ja niille, jotka ovat yhtä ummikkoja kuin minä näissä ulkoiluvaatetermeissä, niin kuorivaatteet tarkottaa (ymmärtääkseni...) niitä päällimäisiä vaatteita, jotka ovat esimerkiksi vedenpitäviä, mutta ei topattuja. Sinne alle on sitten tarkotus laittaa fyllinkiä.

Tämä siis siksi, että oon viime vuosina tajunnut paljon inhoamani talven olevan oikeastaan lähinnä välineurheilua. Talvea ei saa (Suomesta) pois, mutta sitä voi helpottaa oikeanlaisilla varusteilla. Hyvät kengät, hyvä talvitakki, hyvät kuorivaatteet (jotka siis sopii paremminkin syksyyn - tai no, Helsingin räntäkeleihin marras-joulukuussa) jne. Ja kun nyt kerran sinne Espooseenkin muutetaan, niin pitäähän sitä nyt kunnon ulkoiluvaatteet hommata..

Tein klassiset ja lähetin miehelle kuvaviestin kaupasta. Mustaa takkia oli vain vääriä kokoja ja pinkki oli ehkä vähän liian ... pinkki. Sain kuitenkin kannustusta pinkin ostamiseen ja kotonakin vielä tuli vain vähän takellellen 'tosin .. raikas väri! Kyllä se vielä joskus tulee muotiin!' No, kerrankos sitä on pinkki takki. On ainaki vaihtelua naulakkoon, jossa takkien värit on musta, musta ja ainii, musta.

Oikeasti väri on vielä pinkimpi.

4 comments:

  1. Semmoista kannattaa kokeilla, että nostaa laps sänkyyn just vähän ennen kuin se on nukahtamassa. Niin, että jos vaikka ruokit sitä rinnalla ja huomaat, että kohta se sippaa, niin se on oikea hetki.

    Lapsen sänkynpäätyä kannattaa nostaa, auttaa refluksioireisiin. Paksut kirjat ja puupalikat tms. päädyn jalkojen alle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, toi nostaminen sänkyyn ennen nukahtamista oli tavotteena, mutta nukahdin itse ja herätessä oli jo liian myöhästä :)

      Ja itseasiassa taannoisen flunssan jäljiltä meillä onkin pinnasängyn pääty vähän kohotettuna. En tiedä miten paljon auttaa, kun lapsella on tapana kääntyillä sängyssä joka suuntaan, tänäänkin herätessä jalat oli pää-päässä ja pää jalkopäässä..

      Delete
  2. Haha, musta on hauskaa miten sun teksteistä saa kuvan että muutto Espooseen on vähän niinkun Siperiaan lähtis :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, en mä ihan silleen oo tarkottanut :D

      Mun mielestä on tosi jännää muuttaa kerrostalosta paritaloon (oon aina asunut kerrostalossa) ja paikkaan, jossa on metsää lähellä (oon aina asunut melkolailla kantakaupungissa). Ja elän toivossa, että sitä tulisi vähän enemmän ulkoiltua luonnossa nyt tulevaisuudessa, vaikka onhan nää Helsingin kadutki aika kivoja :)

      Delete