Tuesday, October 16, 2012

kuukausi 3, päivä 16

Oikeastaan suorastaan aika huvittavaa miten vaikeaa kotoa lähteminen ulos välillä on.

Yhdestätoista asti tehtiin lähtöä, ensin yhteen vauvakerhoon, sitten oikeastaan vaan vaunuleimaan, sitten yhteen toiseen vauvakerhoon (koska edellinen oli jo pian loppumassa), sitten kuitenkin ulos vaunuilemaan. Ja tässä välissä nukuttiin päikkäreitä ja vaihdettiin vaatteita ja meikattiin (huom. vain minä) ja muutettiin mieltä ja syötiin ja mitä kaikkea. Ja vietettiin sittenkin seurusteluaikaa, kun laps sitä tuntui sillä hetkellä kaipaavan.

Ulos oli kuitenkin koko ajan suunta. Vihdoin puoli kolmelta oltiin oikeasti valmiita (vielä viime hetken imetys, lapsella jo ulkohaalari päällä), viimesenä päätöksenä mennä nyt kuitenkin vaunuilemaan Töölön lahdelle. Koska on kerran ulkovaatteet, niin pitäähän niiden olemassaolo oikeuttaa ja vaatteita ulkoiluttaa.






Unohdin harmillisesti musat kotiin, joten tuli ihan vahingossa vähän käytettyä aivoja ja pohdiskeltua asioita siinä kävellessäni. Mietin kasvatusta ja sitä, että voisi olla ehkä ihan jees luoda vähän lisää rutiineja ja rytmiä meidän elämään. Mietin myös sitä, miten tärkeetä aikuisen on ottaa vastuu ja tehdä päätökset merkitsevistä asioista. Lapsi ei ole aikuinen, eikä lapsi saisi päättää esimerkiksi rokotetaanko hänet vai ei.

Mietin myös, miten usein vanhempien (äitien) päätöksissä vedotaan 'kyllä äiti tietää' -lausahdukseen, vaikka oikeasti ei äiti tiedä. Äiti arvaa ja yrittää ja ehkä tuntee lapsensa paremmin kuin kukaan. Mutta ei äiti aina tiedä. Äidit on vaan ihmisiä, jotka tekee päätöksensä ja rakentaa maailmankuvansa ympäriltä kerätyn informaation perusteella. Yleensä (keskimäärin) yritetään tehdä asiat lapsen parhaaksi, toisinaan se tällä 'parhaalla' perustellaan omia (mahdollisesti itsekkäitäkin) haluja.

Järki ja tunteet tasapainottelee tiedon ja intuition välimaastossa.

Oon alkanut karsastaa tuota lausahdusta vähän samaan malliin kuin nykyään inhoan 'maalaisjärkeä'.

Anyway. Ostin sitten Manducan. Sitä on paljon kehuttu ja oon jopa nähnyt sen in action ja se on näyttänyt varsin toimivalta.

Ekaa kertaa sitä päälle pukiessa tuli hiukan hämmentynyt olo. Noin tuhat erilaista kiristyshihnaa ja kohtaa ja parikin pussukkaa ja mikä TÄÄ solki nytsit on.. Lopulta luin vähän ohjetta, sain lapsen kytiin ja sanoisin, että reppu tuntui melko mukavalta. Hyvänä puolena uskaltaisin myös väittää, että lapsi viihtyi. Huonona puolena noooin se nukahti, juuri kun olin sanonu miehelle, että vartti ja sitten laps yöpuulle. Mun ajotukset tän nukkumaanmenon suhteen sukkaa totaalisesti.

Unessa in five minutes.

No comments:

Post a Comment