Monday, October 22, 2012

kuukausi 3, päivä 22

Noniin, aika murtaa myyttejä.

Oltiin eilen lapsen kanssa ulkona enemmän kuin pitkään aikaan (varmaan jotain lähemmäks neljä tuntia yhteensä päivän mittaan ulkoilua vaunuissa). Tänäaamuna silmäpussit roikkuu polvissa. Nukuttaminen kesti taas ikuisuuden ja laps nukahti vasta vaunuihin (last hope - olkkarin maton yli rullailtiin), vaikka oli silminnähden ihan poikki.

Ensimmäinen herätys olikin sitten just kolmen vartin päästä. Sain nukutettua sen onneksi uudelleen sitten rinnalle - vain jotta pääsisi heräämään taas kolmen vartin päästä. Ja tätä ruljanssia mentiinkin sitten melkeinpä aamuun asti. Jos ei joka sykli herätty, niin ainakin tosi monta kertaa.

Kerran laps nukahti itse sivuvaunuun, toisen kerran tää ei tullut kuuloonkaan, vaan nukahti sitten rinnalle.

Voiko ulkoilustakin tulla yliannostus?

Ja miksei laps nuku? En oikeasti tiedä, mutta sen keho ei tunnu rauhottuvan ollenkaan. Hetkittäin vaikuttaa siltä, että itse haluaisi nukahtaa, mutta kroppa pistää vastaan. Hirveä kiemurtelu, huitominen, potkiminen ja kääntyily. Ja joskus, kun kroppa alkaisi rauhottua, tulee ilmavaiva, joka herättää. Ei auta kapalot, unipussit, nyytit, pukluliinat naamalla, ei mitkään. Aargh. Onneks päivät menee hyvin ja päikkäreitäkin nukkuu ihan hyvän määrän. Mutta ne yöt!

Oltiin tänään aamulla vauvahieronnassa. Hieronta alkoi puoli yhdeltätoista, mikä sekin tuntui olevan aivan liian aikainen aika meille, voi elämä että on silmät ristissä. Tähän ei auta se, että huomenna pitäisi olla jo puoli yhdeksältä liikenteessä.

Hieronta oli kuitenkin kivaa ja elän toivossa, jos sillä saisi vaikka lasta vähän rauhallisemmaksi iltasin...

ps. Ainiin, täällä oli tänäaamuna löytyny jalat (laps löysi, siis omansa. Ovat yhä kiinni kantajassaan)!

11 comments:

  1. Mä luulen, että se myytti lapsen päivä- ja yöunien yhteydestä tarkoittaa ihan yksinkertaisesti sitä, että pitkät päikkärit eivät tarkoita lyhyitä yöunia. Ts. pidemmät päikkärit voivat viitata siihen, että unta tarvitaan nyt muutenkin enemmän eikä lasta tarvii repiä päiväunilta ylös.

    Jos ootte molemmat jo ihan poikki, kokeilkaa rakkaat pari yötä jotain muuta. Tyyliin toinen sohvalla ja toinen sängyssä vauvan kanssa. Jos saisitte kaikki nukuttua edes välillä - muutenhan te ootte kohta ihan rojuna koko perhe ja muuttaakin pitäisi vielä jaksaa.

    Tsemppiä ja sellaista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itseasiassa toi mun tarkoittama myytti oli siitä, että kun laps on paljon ulkona (hereillä / unessa) päivällä, se varmasti nukkuu yönsä hyvin (koska ulkona nukkuu päiväunet syvemmin ja raikas ilma saa jotenkin levollisemmaksi tms?)

      Päiväunia laps saa kyllä nukkua niin paljon kun vaan sielu sietää, mä oon just mieltänyt, että mitä paremmin se nukkuu päivällä, sen paremmin se nukkuu yölläkin.

      Anyway, onneks ei olla vielä ihan rojuna, näitä huonoja öitä on ollut vasta muutamia (ja väliin mahtui muutama hyväkin), mutta katotaan jatkuuko tämä ja pitääkö ryhtyä jatkotoimiin :-)

      Ja luulen tosiaan, että ton lapsen yöriehumiset on oikeasti sitä, kun on motoorisesti niin aktiivinen vaihe. Kokoajan oppii uusia asioita ja kehosta löytyy uusia puolia ja aivoradat yhdistyy, kai ne sitten tulee ihan uniinkin..

      Delete
    2. Aijjuu, se vaihe, se oli kaameeta. Mutta sekin meni ohi! Tsemppiä. Kyllä ne hermoradat on kohta koodattu.

      Ja hyvä, että väliin on parempia öitä - ne huonotkin jaksaa yllättävän hyvin, jos eivät ole perustila.

      Oli ihan uus myytti mulle tuo :D

      Delete
    3. Joo, siis sattumalta tosiaan luin tuon vinkin yhdestä blogista samana päivänä, kun isäni vaimo kertoi mulle (hieman ylpeänä) miten oli pitäny lapsiaan niin paljon ulkona (vähintään viis tuntia päivässä), että oma äitinsä oli kysyny, eikö lapset oo koskaan sisällä. 'Ja ovat aina olleet aivan terveitä ja nukkuneet hyvin'.

      Että silleen :D

      Delete
  2. Mä oon ainakin huomannut, että rutiinit ja tarkat kellonajat toimii meillä hyvin. Kylvetetään poika joka ilta klo 20:30 ja sen jälkeen on vuorossa yöpuvun pukeminen ja sen jälkeen sohvalle tissille ja sitten omaan sänkyyn. Kerran kun oltiin anoppilassa kylässä, niin iltakylpy myöhästyi sellaiset 25 min ja seuraava yö oli pilalla. Terkkari sanoi että itselleni ehkä tuo 25 min ei ole merkityksellinen aika, mutta vauvalle se on. Sen jälkeen olen orjallisesti noudattanut tuota kelloa ainakin max 10 min erolla ja yöt on olleet sen puolesta parempia. Lisäksi pitää pitää huoli, ettei poika ole liian nälkäinen ennen iltamaitoa. Silloin hän on tosi kärttyinen ja kun imee kauheaa tahtia, niin pärskii sitten maitoa. Nukahtaa sitten liian nopeasti tissille ja jää nälkäiseksi ja sitten herätys onkin sen vuoksi normaalia aiemmin. Mulle neuvottiin, että kahvi saattaa aiheuttaa mahanpuruja ja levottomuutta lapselle. Olenkin huomannut, että sellaisina päivinä kun olen kitannut kahvia niin lapsikin on ollut levoton.

    Tsemppiä! Toivottavasti saatte ongelmat ratkottua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuinkas vanha teidän poika nyt olikaan? Meillä ei ole vielä(kään) mitään hirveän tarkkoja rutiineja, enkä oo sellasia (vielä) alkanu puskeakaan. Lähinnä oon koittanut tehdä asiat nukkumaanmennessä about samalla tavalla, että tapahtumien ketju pysyy samana.

      Jotenkin tuntuu vaikealta saada kauhean tarkkaa rytmiä aikaseksi, kun se vaihtelee koska herätään, vaihtelee koska lapsella on nälkä (yleensä kyllä about parin tunnin välein, mutta joskus siinäkin on eroja) ja vaihtelee paljon lapsi kerralla nukkuu. Yleensä pari tuntia heräämisestä viimeistään pitäis päästä unille, eli kellonaika vaihtelee, riippuen oliko edelliset päikkärit 10 minuuttia vai 2 tuntia.

      Koitan iltasin tähdätä nukkumaanmenon just siihen, että on kulunu se pari tuntia edellisestä syömisestä ja unesta. Usein se ei kuitenkaan kauheasti auta.. Oon kuitenkin huomannut, että ajotus on tosi tärkeetä nukkumaanmenemisessä - ja siinä ajotuksessa tunnun usein just jotenkin (hyvästä yrityksestä huolimatta) feilaavan.

      Delete
    2. Meidän pojalla tulee perjantaina 5 kk täyteen. (Hän muuten kääntyi viimein viikko sitten selältä vatsalleen. :) ) Vaikka meilläkin päivän aikataulu vaihtelee heräämisajan ja päikkäreiden pituuden suhteen, niin tuosta kylpyajasta olen kuitenkin pitänyt kiinni. Klo 18 jälkeen alan vähän säännöstellä päikkäreitä. En anna pojan nukkua kauhean pitkään klo 18 jälkeen. Jos päivän päikkärit on olleet kauhean huonoja ja saan pojan nukahtamaan vasta klo 18 jälkeen viimeisille päikkäreilleen, niin yleensä herätän hänet 45 min unien jälkeen. Aika usein hän itse herää 30 min jälkeen, paitsi jos on tosi väsynyt. Joskus olen antanut nukkua illallakin niin pitkään kuin hän on nukkunut ja sitten onkin ollut vaikeuksia yöunille saamisen kanssa. Kun olisi pitänyt nukkua, niin hän onkin tahtonut vain kukkua.

      Delete
    3. Noni, jeee, näin se kääntyily alkaa! :)

      Kuten tossa Liinallekin sanoin, en oo rajottanut päiväunia lainkaan, vaan antanu lapsen nukkua minkä on halunnut. Tuo unien rajottaminen vähän ilta-aikaan voisi kyllä ehkä jeesata. Meillä laps on tosinaan saattanu kiskasta jopa 2h unet (19-21) vielä illalla (ja tällön oonkin alkanut nukuttamisen vasta tyyliin 22:30 - 23).

      Ehkä tota iltatoimien asettamista tasan samaan aikaan aina voisi kokeilla :) Monelta teillä mennään nukkumaan?

      Delete
    4. Vähän ennen yhdeksää poika alkaa syödä, kun on kylvyn jälkeen kuivattu ja puettu yökkäri päälle. Noin varttia yli yhdeksän suunnilleen nukahtaa. Joskus menee puoli kymmeneen ennen kuin nukahtaa, mutta ei kyllä yleensä koskaan sen kauempaa.

      Delete
  3. Heippa! Ootko kokeillu "vanhankansan" kikkaa: kun syötät lasta, niin 3minuutin jälkeen aloittamisesta nostat olalle röyhtäseen. Luultavasti lapsi ei tästä niin kovin pidä, mutta odotat että saa röyhtästyä. Tämän jälkeen syötät niin kauan ku tarvis ja sit lopuksi vielä tarvittaessa röytäytät. Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta toimi meillä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, enpä ole kuullut aikasemmin. Oliko tällä tarkoitus ehkäistä siis ilmavaivoja? Täytyy ehkä joskus kokeilla, katsotaan miten kova huuto syntyy ;)

      Delete