Thursday, October 4, 2012

kuukausi 3, päivä 5

Tänään on ollu vähän sellanen päivä, että eniten harmittaa kaikki. Ei nyt mistään erityisesti syystä kai, tai sitten ehkä jostain hormooneista. Tai sitten koska oon syönyt omenapiirakkaa aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi, enkä mitään oikeaa ruokaa.

Niin, leivoin! Ihan itse! Ja onnistuin! Tuli hyvää omenapiirakkaa! Luomulähiomenoista, kaverin vanhempien pihalta!

Harmistuksen aiheita on löytynyt kaikkialta. Ihmisten epäonnistumiset, pienyrittäjien konkurssit, kummalliset venäläiset trollit (tiedän vain uutisista, joita postataan facebookiin), arvaamattomat polkupyöräilijät liikenteessä, mitä näitä nyt on. Eikä lapselle vieläkään löytynyt sellasta jäähdyttävää purulelua. Onneks ikenet vaikuttavat vain kutisevilta, ei kipeiltä.

Onneksi kuitenkin löysin lapselle alennuksesta pari kivaa bodya. Onneks myös menin jumppaan, siellä asiat asettuu aina vähän selkeämmin mittasuhteisiinsa. Ja onneks mies piti illalla huolta lapsesta pari tuntia, että sain valmisteltua ens viikon tanssitunteja. Ja onneks laps hymyilee niin vallottavasti, että pakko hymyillä takas.

Päivän erikoinen: seisoin käsilläni ekaa kertaa sitten.. no viime kerran. Viime kerta oli joskus ennen Suurta Mahaa.

Eli loppujen lopuksi taisi sittenkin olla ihan hyvä päivä.

Btw, kävin ostamassa apteekista uuden setin D-vitamiinitippoja. Apteekkari suositteli monien kauan kaipaamaa pipetillistä purkkia ja joo, kyllähän se kuulosta kätevältä. Mukaan siis lähti. Kotona kokeilin sitten tarjota setin ja heti tuli ongelmia.

Me ollaan normisti tiputettu viis-kuus tippaa teelusikkaan (kun kuitenki siihen lusikkaan AINA jää vähän) ja kipattu pahaa-aavistamattoman lapsen suuhun. Nyt pipetin kanssa toki vois tehdä saman, mutta jotenkin ymmärsin, että tällä pitäisi olla mahdollista saada tipat suoraan lapsen suuhun.

Ei meillä. Tänäänkin päädyttiin siihen, että laps hymyillen käänteli päätään puolelta toiselle, minä kikatin hoitopöydän vieressä ja mies yritti tiputella tippoja ohi vilahtavaan suuhun. Lopulta tippoja löytyi  (suun lisäksi) mm. korvista ja otsalta.

Eli häh, miten tää PITÄIS tehdä?

Ja sitten. Annoskokoja on yksi: viisi tippaa. Miksi ihmeessä eivät ole merkanneet pipettiin, että tämän verran nestettä on viisi tippaa. Sitten sen voisi lorottaa suoraan lapsen suuhun sen sijaan, että laskee  tippa kerrallaan.

Oh well.

4 comments:

  1. Eikö siellä sairaalan Libero-kassissa ollut sellainen viilentävä purulelu? Vai oliko se siinä pakkauksessa, jonka neuvolan tädit toivat ensikäynnillään?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli, mutta me rikottiin se :( Yritettiin vissiin steriloida sitä tms ja sieltä tuli nesteet pihalle...

      Delete
  2. Meillä on käytössä bioteekin teho D-tipat (löytyy mm. sokokselta), joiden vahvuus on 10 mikrogrammaa, joten niitä ei tarvitse antaa kuin se yksi tippa. Pipetillinen tuo ei kyllä ole, mutta halutessaan tuon muoviosan saa varmaan pois ja pipettiyhteensopivaksi. Itse olen antanut maitohappobakteeritipat ja noi deet myös ihan vaan lusikalla. Tipat lusikkaan, lusikasta nesteet vauvan suuhun ja lopuksi vielä pyyhkäisen sen lusikan vauvan kielen päältä niin, että nuolaisisi loputkin. Ei kyllä mitään käsitystä, kuinka paljon tällä metodilla saa tavaraa sisään asti.

    Eikö äitiyspakkauksessakin muuten ollut joku sellainen purulelu? Vai muistankohan mä väärin..(enkä kyllä ees tiedä, otitteko te sitä äitiyspakkausta ollenkaan). Meille on kyllä mun mielestä niitä tupsahtanut jostain ilmaisjakelukanavasta kaksin kappalein.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, siis muistan, että tosiaan yksi purulelu meni rikki steriloinnissa ja mulla ei ole aavistustakaan mitä sille toiselle on käynyt. Onneks laps näyttää nyt kuitenkin suurinpiirtein pärjäävän ilmankin :)

      Ja mekin siirryttiin takas tähän lusikkamenetelmään. Tosi hassua mun mielestä, kun tosiaan annostus on kaikille sama viisi tippaa, että sitä ei ole merkitty siihen pipettiin. Jos olis, niin sen kaiken vois vaan struutata lapsen suuhun kerralla. Oh well :)

      Delete