2v-1kk-12pv & rv30+1

Kuka tietää mikä on keuhkonauru? Keuhkis on sellanen nauru, joka alkaa niin nopeasti ja voimallisesti, että se saa keuhkot jotenkin tärähtämään ja siitä lähtee vähän kummallinen ääni. Mutta siitä kanssa tietää, että on TODELLA purskahtanut spontaanisti nauramaan. Jostain syystä tätä ei tapahdu kaikille ihmisille, mutta mulle tapahtuu (ja joillekin muille). 

Ja jostain toisesta syystä nykyään mulle keuhkiksia ei tule enää niin usein, kunnes pitkästä aikaa eilen. Ah.

Käveltiin lapsen kanssa rappukäytävää kohti hissejä, kun laps kompastui ja kaatui. Nosti kontaltaan katseen ylös ja totesi yllättyneenä: Oho. Laps ei osannutkaan kävellä.

Ehkä vähemmän hauskaa näin kirjotettuna, mutta siinä hetkessä oli keuhkiksensa ansainnut. Niin osuva kommentti. Vieläkin saa hymyilemään. On mahtavaa, kun jälkikasvun huumorintaju on samoilla aalloilla.

Näitä 'lapsen suusta' -juttuja on tässä tullu muutenkin viime aikoina. Katsomme kirjasta eläinten kuvia. Panda työ bambulaa (bambua). Laps piilotti hedelmän ja riemukkaasti totesi: laps on laituli (taikuri). Varotin, ettei juodessa vesi roiskuisi ulos muomipullotta ja eihän se roiskunut. Voitonriemuinen katse: laps joi .. HUVIN .. HIENOTTI. Tänään leikki keskeytyi äkisti ja laps kääntyi katsomaan mua: Oho, mitä NYT tulee pepusta? Tässä vaiheessa talutin rivakasti kohti vessaa.

Myös päivittäinen raportointi on parantunut. Laps kertoi ihan tohkeissaan isille päivän illalla, että tänään oltiin sisäpuistossa (se paikallinen HopLop), ja laps meni pelottavatta liukumäettä ja pelottavatta liukumäettä ja pelottavatta liukumäettä .. huiii ja titten tultiin kotiin. Ja myös huljasta liukumäettä. Ihan akkuraattia. Mentiin siitä pelottavasta putkiliukumäestä peräti kolmesti - mutta yksi niistä kerroista sijottui hetkeen, jollon laps oli vaeltanut (varmaan ainakin 10min matka, jonka ähisin mahoineni siellä perässä) sinne ylös putken suulle ja totes, että nyt tulee pissa. Ainoa feasible reitti vessaan oli laps sylissä, putken kautta (mutta silti ei ehditty ihan täysin ajoissa).

Päätin myös, että oli viimeinen sisäleikkikerta. I'm too pregnant for this workout.

Ne menee autolla lääkäliin. Tolla on pipi. Pitää talkastaa.

2v-1kk-11pv & rv30+0

En muista olleeni ekassa raskaudessa mitenkään kärsimätön raskauden loppumisen suhteen. Ei ollut juurikaan asioita, joita kaipasin ja joita en raskauden vuoksi voinu tehdä. Omaa kroppaa ei ollut mitenkään ikävä, masu oli mun mielestä ihana. Kaikenkaikkiaan ruokaparanoia aside raskausaika oli musta tosi mukavaa.

Tällä kertaa huomaan, että himottaisi lähteä urheilemaan. Lenkille. Salille. Treenaamaan. Joogaan. SYÖDÄ HUOLETTA (voi kyllä, muistutan itseäni lähes päivittäin niistä kavereista, jotka kertoo, etteivät tokan raskauden aikana muistaneet/jaksaneet oikein varoa mitään syömisiään ja niillä on ihan terve lapsi). Törmäilen mahan kanssa (nyt jo). Vähän on liitoskipuja (mutta ei kyllä enempää kuin ekallakaan kierroksella). Nukkuessa on välillä vähän hankala olla.

Nyt tietenkin joutuu tekemään enemmän, kun on se ekan kierroksen lopputulema kuvioissa. Nyt arkeen kuuluu 13kg:n nosteleminen, kumarteleminen, nouseminen, laskeminen ja hääräily. Kun tyyppi ilmottaa pissahädästään just kun ollaan pääsemässä autoon, ei siinä auta lähteä vetämään pissahätäistä lasta kädestä parkkipaikan halki vessaan, vaan kyllä sen nappaa syliin ja auts-auts kävelee niin ripeästi kuin auts-auts kykenee. You know what I mean.

Me ollaan vietetty täällä rauhallista laiskottelupäivää (laps päikkäreillä nyt). Ei käyty puistossa aamupäivällä (lapsella ollu hyvät sisäleikit), vaan skypeiltiin mummun ja papan kanssa (lapsella tuntuu olevan niitä aika paljon ikävä), käytiin yhteissuihkukylvyssä (siis laps ja minä), puettiin myyrälle koruja, harjotettiin vaihdantataloutta (kaupassa sai ostaa koruja legoilla) ja leikittiin kampaajaa (föönattiin tukat). Sen verran, että käytiin kirjakaupassa hakemassa pari uutta piirrosvihkoa ja ruokakaupasta pari bageliä. Ja kotiin syömään laiskaa lounasta: leipää, jonka päällä runsaasti avokadoa, katkiksia ja sitruunaroiskeita. Oli hyvää (lapsenkin mielestä).

Sitten vielä näitä random-juttuja: mun on oikeasti ihan tosi vaikea hahmottaa, miksi laps nukkuu  niin paljon paremmin (matka)rattaissa kuin tossa meidän sängyllä. Haluaa aina rattaisiin päiväuniksi ja jos oon erehtynyt yrittämään siirtää sen sänkyyn (jossa vaiheessa on hätkähtänyt), on alkanu parkua haluavansa takasin rattaisiin. Rattaissa on tyyliin yksi asento, jossa nukkua. Jalat roikkuu ikävästi. Tilaa on heikosti. Vyöt (luultavasti) painaa selkää. Sängyssä olisi pehmoisa ihana alusta, peitto, tilaa ja KAIKKI maailman nukkuma-asennot saatavilla. Vaan ei. Lattaitiin! LATTAITIIN!

Täällä muuten hiukset tulee jotenkin tosi paljon nopeammin likasiksi kuin Suomessa. Ja on hassua muistella, miten tuskailin joskus vauva-aikana lapsen sirouden kanssa. Nyt toi roikale on ihan hurja hujoppi (ens viikolla neuvola, mutta 90cm kieppeillä ollaan) ja vahva kuin mikä. 

Ostaripäikkärit.

Siitä se vaan kiipee ihan ylös asti
ilman apuja.

Mahaselfie rv29+5

Parkkiruutuja odottaville äideillä.
Ameriikka hieno paikka!

2v-1kk-10pv & rv29+6

Vastaan tuli Ylen artikkeli. Siinä kerrottiin miten lapsia (usein vähän hankalia teini-ikäisiä) annetaan huostaan uusperheiden tieltä (lapset ovat uuden parisuhteen ja uuden perheen tiellä --> eli veks jaloista) - siis ihan normiperheissä, joissa ei ole alkoholismia tai muita perustavanlaatuisia ongelmia.

Kaikkeen pitää suhtautua nyt varauksella, eli vaikea sanoa kuinka paljon tätä tapahtuu ja mitä kaikkea tässä on taustalla, mutta vähän kamalalta kuulostaa.

Kirjotin joskus taannoin postauksen, jota en ikinä julkassut, vaan tuhosin jopa draftin. Aiheena todella TODELLA hölmö viisaus: hyvinvoivilla vanhemmilla on hyvinvoivat lapset.

On totta, että pahoinvoivilla vanhemmilla on aika todennäköisesti myös pahoinvoivat lapset, mutta ei tässä kyllä negaatio toimi - vanhempien oma onni ei todellakaan takaa lapsen onnea. Entä jos vanhemman onni on työ, joka vie matkoille ympäri maailmaa ja yhteinen aika lasten kanssa jää ihan surkeaksi? Tai jos vanhemman onni on joku harrastus, johon uppoutuu joka ilta moneksi tunniksi lasten ulottumattomiin? Tai sitten tähän artikkeliin liittyvä, se klassinen esimerkki: vanhemman onni on uusi puoliso, jonka jälkeen vanhemman elämässä ei ole enää aikaa tai sijaa lapselle. 

Hölmö sanonta. Voidaanko muuttaa vaikka muotoon: hyvinvoivilla vanhemmilla on paremmat mahdollisuudet tarjota lapsille turvallinen koti, jossa he voivat hyvin, kuin pahoinvoivilla vanhemmilla (tosin tämäkään ei siis lopullisesti takaa sitä, että lapset on oikeasti hyvinvoivia)?

2v-1kk-9pv & rv29+5

Alkakoon tämä postaus kuten edellinenkin: loppua kohti ollaan menossa, lähtö kotiin tuntuu tulevan yhtä yllättäen kuin lähtö tänne. Ja just kun arki on alkanut tuntua arjelta.

No, onhan tässä edelleen ollut vaikka mitä elämyksiä. Käytiin miehen firman kesäjuhlissa. Vaatimattomasti sellanen jättimäinen alue muunnettu huvipuistoksi: (myös lapsille sopivia) laitteita, lava jossa about non-stop taikurishow, cartingia vähän aikuisemmille ja lapsille cartingia kylpyammeilla (don't ask). Lisäksi lapsille 'Fairyland', jossa vaikka mitä Disney hahmoja, naamamaalausta, ilmapallotaiteilijoita jne (laps sai pupuilmapallon, joka myöhemmin kutistui ihan pieneksi. Laps katsoi mua suurilla silmillä ja kysyi, miten pupun käy nyt. Nieleskellen sanoin, että pupu laitetaan varmaan roskiin. Surkiaa.). Prinssi Charming, joka tuli juttelemaan lasten kanssa ja oli kyllä aika charming. Tai siis lähinnä vaan todella hauska. Olis hienoa osata olla ammattimaisesti hauska.

Bulevardillinen erilaisia kojuja, joista sai vaikka mitä snackseja (shaved ice, corn dogs, munkkeja, donitseja, suklaaseen dipattuja banaaneja, maustettuja pop corneja, grilliherkkuja, friteerattuja Oreo's keksejä .. you name it), lisäksi valtavat hallit, joissa isot buffat ja tietty myös baaritiskejä. Jättimäiset pomppulinnoista rakennetut vesiliukumäet ja altaat ja hyppyrit. Vähän eri meininki kuin missään mitä oon Suomessa nähny (ja ihan ensinnäkin jo siksi, että tämä oli pääsääntöisesti perhetapahtuma).

Vietettiin seuraava päivä toipuen, vähän käytiin puistossa, mutta iltapäivällä laps halusi olla vaan kotona. Huomasin tulleeni siihen pisteeseen, että ei enää aktiivisesti harmita, vaikka vietettäisiinkin pari aurinkoista tuntia (jotka voisi olla ulkona) sisätiloissa.

Lauantain kunniaksi lähdettiin Happy Hollows Park & Zoo:hon. Siellä pieni eläintarha (nähtiin mm. kameli, capybara, lemureita ja korppikotka), jossa laps sai kokeilla kosketta (oikean!) kilpikonnan kilpeä ja silittää vuohia. Muutamia hauskoja laitteita lapsille (joista yhteen laps joutui menemään IHAN YKSIN. Apua! Hyvin meni, oli kuulemma jännää) ja roskaruokaa lounaaksi (en tienny, että laps on alkanu tykätä ranskiksista. Amerikka ei tee hyvää meille).

Miehen ollessa lapsen kanssa jonottamassa laitteeseen lähdin ite hakemaan vettä ja törmäsinkin about 3-4 vuotiaaseen pieneen tyttöön, joka huuteli vähän hädissään eksyneen näkösenä 'Papa! Papa!'. Kysyin oliko hukannut isänsä, otin kädestä kiinni ja lähdin viemään kohti infopistettä. Vastaan tuli ystävällinen työntekijämies, joka tarjoutui jatkamaan tästä, mutta pieni tyttö rutisti mun kättä. Tulin mukaan.

Infopisteessä laps edelleen rutisti mun kättä, eikä oikein osannut sanoa muuta kuin 'papa, papa', kun koitettiin kysellä nimeä englanniksi ja espanjaksi ja tarjota tarroja katsottavaksi sillä aikaa, kun odoteltiin papaa. 

Long story short, pienen odottelun jälkeen papa löytyi ja tyttö pääsi isinsä luokse.

Nolottaa, mutta olin koko tämän ajan aivan itku kurkussa ja isin löytyessä poistuin epäkohteliaan nopeasti, etten olisi purskahtanut siinä kaikkien edessä parkumaan. En tiedä mikä tässä on, mutta eksyneet lapset saa mut (varsinkin näin raskaana) kyynelehtimään ihan holtittomasti. Nielin (ja pyyhin) kyyneleitä vielä varmaan vartin onnellisen jälleennäkemisen jälkeenkin.

Päivä oli kuuma ja raskas. Välillä toivoisi vähän raikkaampia kelejä.

Anyway, teki mieli tehdä pieni katsaus tähän menneeseen kesään.

- Oon alkanut laittaa meille useammin kasvisruokaa. Tavoite olis saada kasvisruoka about 50/50 tasapainoon liharuokien kanssa. So far suunta oikea, täyskasvispäiviä meillä kertyy helposti muutamia viikossa ja lihaa tulee ostettua kokoajan harvemmin.

- Laps on alkanut halailla meitä tosi innokkaasti. Se on aivan superhellyyttävää.

- Lapsen sanavarasto (ja innokkuus käyttää sitä) senkun kasvaa. Tiinä tinulle, tiinä on tinun koluti [korusi]. Myös kysymyksiä ampuu noin tuhat sekunnissa.[puhetta auton keulasta] Mikä on keula? Mittä te keula olikaan? Mikä te keula on? [nainen juoksee kadulla, vitsailtiin kuin olisi pelännyt auton räjähtävän] Miten te auto läjähtää? Ei kulta, se ei oikeasti räjähdä, me vain vitsailtiin kun nainen juoksi niin nopeasti pois. Mihin se nainen juoksee?' En kyllä yhtään tiedä. Mihin se nainen juoksee? En tosiaan kulta tiedä. Mihin se nainen juoksee???

- Mahalaps on alkanut liikkua tosi paljon. Havainnollistin sitä tänään pitämällä lapsen hiekkalapiota mahani päällä maatessani sohvalla. Laps myös paikalla, puhuttiin vauvasta. Laps keräsi keon leluja navan päälle ja ilmoitti sen olevan vauvan synttärikakku (meillä leikitään synttäreitä tosi usein). 

- Maailman (poliittinen) pahuus on alkanut ahdistaa välillä ihan kauheasti. Ukraina. Venäjä. Gaza. Israel. Isis. Irak. Jne. Ollaan koitettu katsoa söpöjä eläinkuvia ahdistuksen loiventamiseksi.

- Laps käynyt tekemässä vähän hommia mun läppärillä on nimennyt mun kovalevyn uusiksi: ggggbh

Ja aivan täysin blogin normien mukaisesti tässä tulee nyt monta kuvaa.

Dumbolla korkeuksiin.

Frozen prinsessoja

Parasta: kylpyamme, joka liikkuu!

Keinu.

Siellä se, ihan yksin!

Vauvan synttärikakku.

2v-1kk-6pv & rv29+3

Uskomatonta ajatella, että enää reilu viikko jäljellä täällä. Aika on menny ihan hirveetä vauhtia. Suurin osa siitä tietty (heh) keksimässä erilaisia aiheita murehtia (kirotut pellavansiemet viikko sitten ja se kurkkukipu ja tämän päivän aiheina maailman poliittinen tilanne sekä mun mahan koko - joku äiti puistossa sanoi, ettei ollut edes ihan varma olenko raskaana (tuntuu naurettavalta, mahahan on ihan selkeä pallo ja lisäksi SF-mitta on edellisissä mennyt jossain plussalla), mutta heti perään amerikkalaisen kohteliaasti kuitenkin jatkoi, että se istuu niin hyvin ja näytän niin raikkaalta (tms). No, kotona sitten piti kuitenkin mittailla, että eikö se nyt ole ihan sen kokonen kuin pitääkin).

Huumorillahan nämä, kyllä naurattaa oma murheilu (vaikka niitä tunteita pyöriikin) ja käännän katseeni jo sinne about vuoden päähän, jossa pahimmat raskaus- ja imetyshormoonit alkaa olla väistyny.

Meillä viikko on rullaillu aika mukavasti. Lapsen ostaripäikkärit on avannu mulle ihan uuden maailman - voin lähteä shoppail  hoitamaan asioita lapsen päikkärien aikana! Ihmisten ilmoille!  Sompailin meidät siis puistosta Hillsdale shopping centeriin (ilman navia, mind you (koska prepaid SIMmistä yty loppu ja lisää piti hakea)), etsin food courtista ruokaa ja nukutin lapsen rattaisiin. Sitten sankariäiteilin lisää aikaa prepaidiin (hoidin ulkomailla asian. Lapsen kanssa. Lasketaan sankariäiteilyksi) ja löysinkin Gapista ihania vaatteita (lapselle). 

Shoppailu on kyllä rankkaa, nytkin olin liikkeellä ja kävelemässä (mahani ja vaunujen) kanssa koko sen puoltoista tuntia, jonka laps nukkui. Jalat väsyi. Onneksi siellä myytiin niitä superhyviä keksejä energiavajeeseen.

Ainiin, käytiin kanssa pomppulinna-sisäpuistossa. Siellä oli musa kovalla, mutta muuten aika kivaa. Laps haluisi nykyään aina sisäpuistoon, eikä ulos leikkimään. Mä alan olla aika kotiutunu tänne.

Mä heräsin tänään omia aikojani puolkuuden aikaan ja hölmönä aloin lueskella kännykästä Facebookkia, mikä tietty herätti täysin. Seiskan jälkeen aloin nukahtaa uudestaan tietäen lapsen heräävän ihan just. Ja niin se teki. Ja niin piti munkin herätä. Olotila lähes krapulainen. Vietettiin koomaisen hidas aamu, kylvettiin, Skypeiltiin ja lopulta yhdentoista aikaan päästiin lähtemään ulos. Pitkät päikkärit (viisaana mäkin toimitin itteni nukkumaan) ja iltapäivästä takasin samaan puistoon. Ihan hyvä se oli ja nyt tekee hyvää armollisesti antaa pään upota tyynyyn.

Ja mainitakseni vielä: mies toi oikein kukkia kotiin, tänään tuli täyteen kuus vuotta yhdessäoloa. Siirapin uhallakin: lydas <3 mies

Laps ja mies. Miehellä shortsit päässä. Meillä on hyvä sohvapöytä.

Kukkia.

2v-1kk-4pv & rv29+1

Jatkettiin meidän villiä viikonloppua suuntaamalla about puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan 'ostariin' sunnuntaina. Halusin päästä täällä edes kerran shoppaamaan ja retki Friscoon tuntui vaan liian vaivalloiselta. Samat kaupat löytyy ostareilta anyway.

Ja niin. Se mesta oli VALTAVA. Okei, onhan esim. Itis (Suomen Helsingin Itäkeskus, toim. huom.) ja muut vastaavat Suomessa ihan valtavia kanssa, mutta tää oli jotenkin .. no erilailla valtava.

Ajeltiin puolen päivän aikoihin puolityhjälle (mutta jättimäiselle) parkkikselle ja alotettiin food courtista (ihanaa miten lapsen kanssa tämäkin nykyään sujuu: mac&cheese ja lihapulla kaveriksi. Lapselle lounasta - ei nyt maailman terveellisintä, mutta kuitenkin). Siitä mies lapsen kanssa pariin ostari-karuselliin, minä kiertämään mestaa.

Oleellinen huomio: en olisi ikinä kuuna valkeena uskonut, että laps voisi nukkua päikkärinsä rattaissa melusassa ostarissa, mutta niin se vaan nukkui ja nukkui vielä hyvin ja pitkään. Me kierreltiin kauppoja, laps veteli sikeitä. Tämä reissu on täynnä yllätyksiä. 

Vaan saalis jäi heikoksi. Kävin vähän nyyhkimässä muutaman vaatekaupan ovella, kun mitään ei kannata nyt ostaa odottamaan, että oon sitten joskus sopivan kokonen. Ja toisaalta, äitiysvaatteitakaan ei kannata enää hankkia, raskautta jäljellä jotain kaks ja puol kuukautta. Nyyhk.

Yritin metsästää lapselle vaatteita, mutta nekin kaikki tuntui vierailta. Hörsöä, röyhelöä, ihan eri meininki millä toi meidän farkkumimmi vetelee. Uudet kengät sentään löysin itelleni (ja näin kotona tunnustellu, että ostinkohan sittenkin pikkasen liian pienet..) ja lapselle myös. Ja pari vaatetta lapselle syksyä ajatellen. Lohduttaudun sillä, että se on ihan terve suunta, ettei sieltä lähdetty kainalot täynnä muovikasseja.

Iltapäivällä lisää puistoilua, kuten myös tänään. Paikallisten suosittelemana löytyi uusi ihan mahtava puisto, jossa jopa hiekkis! Harmillisesti hiekka on isoryynistä ja siitä on mahdotonta tehdä kakkuja. Tehtiin siis tänäänkin lättyjä.

.. josta puheenollen, tein meille kurpitsasta (ja porkkanasta) lättyjä päivälliseksi. Laps veteli niitä jotain seittemän. Oli kyllä hyviä. Täällä on lähellä iki-ihana Whole Foods Market (luomushoppailijoiden paratiisi) ja normihyvä Safeway, jossa myös valtava ja superhoukutteleva vihannesosasto. Täällä on helppo haluta ostaa ja syödä paljon vihanneksia. Again, pelkäänpä pahoin, että Lontoossa voipi meinki olla vähän eri (ainakin huhupuheiden mukaan).

Elely lapsen kanssa on kyllä ihan mainiota. On jatkuvasti jutteluseuraa, kysymyksiä vastattavaksi ja vitsejä naurettavaksi. Autossa laps kommentoi ja havainnoi 'tohon taitaa tulla talo' ja 'nyt on / ei oo vihreä valo' ja 'aurinko tulee silmiin, missä on lapsen aurinkolasit?'. Kotona piirretään vihkoon myyrälle uusia haasteita. Tänään myyrälle piirrettiin mm. pelottava liukumäki, josta oltiin yhdessä laskettu lapsen kanssa aamupäivällä (putkiliukumäki, joka pelotti ihan syystä: nirhasin kyynerpääni siinä). Ja niin myyrä pääsee sijaiskokemaan (käytännössä siis myyrä, se ihan oikea käsinukke menee piirroksen päälle ja tekee toimintansa).

Lisäksi laps on alkanut leikkiä tosi paljon enemmän itsekseen, mikä on kummallinen paradoksi mun mielessä. Samaan aikaan musta on tosi hyvä, että laps leikkii itsekseen (pääsee käyttämään mielikuvitustaan ja oppimaan itse itsensä viihdyttämistä), mutta toisaalta aina välillä koen syyllisyyttä - pitäishän mun nyt äitinä olla interaktiivisempi. Kyllä me päivittäin kuitenkin leikitään yhdessä mun suosimalla passiivisella leikkimistavalla: myötäilen mitä laps ohjaa ja kyselen korkeintaan täydentäviä kysymyksiä. Eli koitan itse ohjailla mahdollisimman vähän ja antaa lapselle tilaa rakentaa leikki.

Mahalaps möyrii kiitettävän ahkerasti. Varsinkin tähän ilta-aikaan usein alkaa kova jumppa ja välillä alkaa jo tuntua pienet kantapäät kyljissä. Mä olen vähän kuitenkin miettinyt, että tekisi mieli käydä vielä ylimääräsessä ultrassa kun tullaan kotiin. Ihan vaan koska on mukavaa kuulla, että kaikki menee hyvin.

Mä alan uskaltaa sanoa, että kurkkukipu on viimein tosiaan lähestulkoon väistyny. Pikkasen on iltasin vielä karheutta, mutta ilmeisesti onnistuin säikäyttämään sen pääosin veks uhkailemalla, että meen pian lekuriin. Phew.

Laps ihmettelee luomuisia vesimelooneja, jotka on oikeasti
vielä paljon suurempia kuin kuva antaa ymmärtää.

Pehmeeksi keitettyä myskikurpitsaa (butternut squash),
porkkanaa,  jauhoja, juustoraastetta, kananmunaa, maitoa.
Tuli hyvää.  Suolaa olis voinu laittaa kanssa.

2v-1kk-2pv & rv28+5

Pistetään raskauden piikkiin, mutta päivä on ollu vähän low. Siitäkin huolimatta, että tehtiin ihan mahtava retki viikonlopun kunniaksi.

Lähdettiin aamusta ajamaan Golden Gate Parkkiin Koret's Children's playground arealle, joka oli siis iso leikkipuisto. Selvittiin yhdellä harhakäännöksellä ja saatiin auto hyvin parkkiin. Lapsella hauskaa, mainio kiipeilyteline, kivoja keinuja ja mikä parasta: karuselli! Täälläkin! Lounaaksi hodari (minä vähän mutisin, mutta ainoa ruoka tarjolla ja nakkeja syödään tosi harvoin) ja päikkäreille autoon. Nokka takas kohti etelää.

Ei ajettu kuitenkaan ihan kotiin asti, vaan puolimatkaan Half Moon Baylle, jossa useitakin hiekkarantoja ja isoja aaltoja. Uikkarit mukana ja pyyhkeet kanssa. Uimaan ei kyllä niissä aalloissa tosiaankaan menty, mutta sitäkin ratkiriemukkaampaa oli juosta kohti aaltoa ja sitten kiljuen karkuun (ja antaa tahallaan aallon vähän pyyhkästä jalkoja). Tätä toistettiin noin tunti.

Ilma oli molemmissa paikoissa pilvinen ja viileä, mutta hei, it's San Francisco. Tämä oli odotettavissa. Huppareita ja pitkähihasia mukana ja ihan hyvin selvittiin. Ja sitten takasin helteeseen kotiin päivälliselle ja lämmittelemään jacuzziin. 

Ja asiasta toiseen: lapsen leikkejä on ihan mahtava seurata. Meillä on täällä walk-in-closet, joka on mitä parhain leikkipaikka! Kuin pieni maja, jonka oven saa välillä kiinni, pehmeä kokolattiamatto ja avot. Siellä on (kauppa(vaate/koru/kirja/etc), maja, myyrän koti. Ja siellä istutaan ja luetaan tai vaikka vaan kuunnellaan laulukirjaa. Huippu!

Tällä hetkellä myös matkustaminen on (yllättäen) hyvin vahvasti pinnalla ja myyrä on alkanu saada omaa persoonaa. Ja siis: myyrä rattaisiin, menee kuulemma Kanarialle. Kirja matkalukemiseksi. Ja ruoaksi piirsin vihkoon lautasen, jossa kurkkua (mikä ikinä lelu meiltä puuttuukaan, se piirretään viihkoon kuvana ja toimii rekvisiittana. So far siellä on (mun huikeina taidonnäytteinä) myyrälle suihku, kylpy, keinu, ilmapallo, koti ja kurkkulautanen). Ja sitten rattaita työnnellään pitkin kämppää.

Kurkusta puheenollen mun kurkkukipu alkaa ehkä viimein (*kop*kop*) olla menossa poispäin. Hurraa! Ehkä!

Ja sitten se low. Huomasin aamulla, että muromyslissä, jota oon vetänyt melkein päivittäin viikon ajan, on pellavansiemeniä. Great. Niitä ei ilmeisesti ihan hirveästi siinä ole, kun en ole aiemmin huomannut, mutta nyt paketin alkaessa tyhjentyä niitä oli kai valunut sinne pohjalle. What's done is done, mutta ääääääh.

Yleistä huolta (miten pärjätään kahden lapsen kanssa, miten käy Suomen, miten sitä ja miten tätä ja onko mahalapsella kaikki hyvin) ja vähän turvatonta oloa. Kuuluu raskauteen, näitä oli siinä edellisessäkin. Huomenna varmaan taas vähän rationaalisempi päivä.