2v-1kk-11pv & rv30+0

En muista olleeni ekassa raskaudessa mitenkään kärsimätön raskauden loppumisen suhteen. Ei ollut juurikaan asioita, joita kaipasin ja joita en raskauden vuoksi voinu tehdä. Omaa kroppaa ei ollut mitenkään ikävä, masu oli mun mielestä ihana. Kaikenkaikkiaan ruokaparanoia aside raskausaika oli musta tosi mukavaa.

Tällä kertaa huomaan, että himottaisi lähteä urheilemaan. Lenkille. Salille. Treenaamaan. Joogaan. SYÖDÄ HUOLETTA (voi kyllä, muistutan itseäni lähes päivittäin niistä kavereista, jotka kertoo, etteivät tokan raskauden aikana muistaneet/jaksaneet oikein varoa mitään syömisiään ja niillä on ihan terve lapsi). Törmäilen mahan kanssa (nyt jo). Vähän on liitoskipuja (mutta ei kyllä enempää kuin ekallakaan kierroksella). Nukkuessa on välillä vähän hankala olla.

Nyt tietenkin joutuu tekemään enemmän, kun on se ekan kierroksen lopputulema kuvioissa. Nyt arkeen kuuluu 13kg:n nosteleminen, kumarteleminen, nouseminen, laskeminen ja hääräily. Kun tyyppi ilmottaa pissahädästään just kun ollaan pääsemässä autoon, ei siinä auta lähteä vetämään pissahätäistä lasta kädestä parkkipaikan halki vessaan, vaan kyllä sen nappaa syliin ja auts-auts kävelee niin ripeästi kuin auts-auts kykenee. You know what I mean.

Me ollaan vietetty täällä rauhallista laiskottelupäivää (laps päikkäreillä nyt). Ei käyty puistossa aamupäivällä (lapsella ollu hyvät sisäleikit), vaan skypeiltiin mummun ja papan kanssa (lapsella tuntuu olevan niitä aika paljon ikävä), käytiin yhteissuihkukylvyssä (siis laps ja minä), puettiin myyrälle koruja, harjotettiin vaihdantataloutta (kaupassa sai ostaa koruja legoilla) ja leikittiin kampaajaa (föönattiin tukat). Sen verran, että käytiin kirjakaupassa hakemassa pari uutta piirrosvihkoa ja ruokakaupasta pari bageliä. Ja kotiin syömään laiskaa lounasta: leipää, jonka päällä runsaasti avokadoa, katkiksia ja sitruunaroiskeita. Oli hyvää (lapsenkin mielestä).

Sitten vielä näitä random-juttuja: mun on oikeasti ihan tosi vaikea hahmottaa, miksi laps nukkuu  niin paljon paremmin (matka)rattaissa kuin tossa meidän sängyllä. Haluaa aina rattaisiin päiväuniksi ja jos oon erehtynyt yrittämään siirtää sen sänkyyn (jossa vaiheessa on hätkähtänyt), on alkanu parkua haluavansa takasin rattaisiin. Rattaissa on tyyliin yksi asento, jossa nukkua. Jalat roikkuu ikävästi. Tilaa on heikosti. Vyöt (luultavasti) painaa selkää. Sängyssä olisi pehmoisa ihana alusta, peitto, tilaa ja KAIKKI maailman nukkuma-asennot saatavilla. Vaan ei. Lattaitiin! LATTAITIIN!

Täällä muuten hiukset tulee jotenkin tosi paljon nopeammin likasiksi kuin Suomessa. Ja on hassua muistella, miten tuskailin joskus vauva-aikana lapsen sirouden kanssa. Nyt toi roikale on ihan hurja hujoppi (ens viikolla neuvola, mutta 90cm kieppeillä ollaan) ja vahva kuin mikä. 

Ostaripäikkärit.

Siitä se vaan kiipee ihan ylös asti
ilman apuja.

Mahaselfie rv29+5

Parkkiruutuja odottaville äideillä.
Ameriikka hieno paikka!