Kotona ollaan ja jetlagisesti hengissä. Kotimatka oli pit-kä. Niin pitkä, että lapskin alkoi jo menettää hermojaan.
Kone lähti illalla puoli kuudelta ja siinä vaiheessa lapsella oli allaan maks. puolen tunnin päikkärit. Siellä oli jollain taas peukut pystyssä - saatiin nimittäin ykkösluokan penkit myös paluulennolle (no, miehellähän ne oli jo valmiiksi, mutta myös tämä kakkosluokan vaimo ja laps)! Tähän kyllä auttoi se, että mun ja lapsen paikat oli eri riveillä (go matkanjärjestäjä, joka ei osaa järjestää matkaa) ja kyllähän kaikki sen nyt tajusi, että meidät on saatava vierekkäin tavalla tai toisella.
No anyway, ruokaa, lukemista, videoita ja jossain vaiheessa koneen valot sammui illan merkiksi. Kaiken järjen mukaan lapsen olis pitänyt kanssa olla ihan poikki. Alettiin siinä hiljalleen varotella, että kohta videot menee pois ja aletaan mennä unille, mutta silti siinä vaiheessa kun tosi hetki tuli, laps alkoi parkua lasta ei vätytä lasta ei vätytä LASTA EI VÄTYTÄ!!
Kiirehdittiin laps kainalossa vessoille silittelemään ja rauhottelemaan ja lopulta sain kantaa nukkuvan lapsen penkkiin. Ei tullut tällä kertaa kukaan kehumaan miten hyvinkäyttäytyvä laps meillä on, heh (disclaimerinä todettakoon, että en pidä lapsen (väsy)itkua tosiaankaan minkään hyvän tai huonon käytöksen esiintymänä, vaan ihan normaalina tunteenpurkauksena).
Ja kyllähän se nukkui, ehkä jopa neljä-viis tuntia (mäkin pari, mutta aika vähäseksi jäi). Kööpenhaminassa olis ollut neljän tunnin odotus, mutta taas oli jollain peukut pystyssä. Saatiin liput vaihdettua yhtä aikasemmalle lennolle, jollon odotusta jäi vaan kaks tuntia. Jotka nekin meni family facilities -tilassa. Vähän taas protestoi, kun laskun ajaksi piti ottaa videot pois (pientä väsymystä ilmassa itse kullakin), mutta selvittiin. Päästiin kotiin. Heti seuraavana päivänä saatiin matkatavaratkin.
Nyt on ollu unta ja jetlagia. Koti oli tullessa ihana ja siisti ja siellä oli ruokatarvikkeita ja makaroonilaatikkoa ja vitsi mä olen onnellinen noista appivanhemmista. Jaksoivat vielä leikittää lasta koko illan ja seuraavan aamunkin.
Laps ja mies lähti tänään illaksi ja yöksi niiden kanssa saareen, mä jäin kotiin istumaan koneelle. Vatsaa on kotiinpaluun jälkeen kiristellyt aika ikävästi ja tänä aamuna suorastaan vähän supisteli. Oon siis ottanut tän päivän levon kannalta, enkä edes siivonnut, vaikka tää järjetön sotku ärsyttääkin järjettömästi. Elän toivossa, että tää on jotain jetlag-nipistelyä ja menee levolla ohi. Liikkeitä onneks on tuntunu kuitenkin ihan kiitettävästi.
Tästä tää arki taas alkaa. Facebook on tässä viimeset viikot ollu täynnä töihinpaluuviestejä ja oon ollu kyllä vähän onnellinen, ettei itellä oo aihetta moiseen. Laskettuun aikaan on nyt lähes päivälleen kaks kuukautta. Huh. Aloin tässä (heh, 'jo nyt') vilkuilla viime raskauden vauvantarvikehankinta-listaa läpi ja väsyneenä pohdiskella, että sitteri vai nou ja jos niin mikä. Onneks näitä vielä ehtii.
No comments:
Post a Comment