Joskus meinaa väsyttää jatkuva muutos. Joillain vanhemmilla on varmaan lapsia, jotka toimii melko arvattavasti samalla tavalla päivästä toiseen. Syö mieluiten sitä yhtä tiettyä jugurttia, haluaa sen yhden tietyn haarukan, haluaa että rutiinit menee just eikä melkein (no, mistäpä minä tiedän, pelkkää kuulopuhettahan tämä). Sitten on toisia lapsia, joilla kaikki menee sykleissä. Joku juttu toimii vähän aikaa ja ihan ilman varotusta se yhtäkkiä lakkaa toimimasta.
Meillä se jälkimmäinen. Onnistuin ennen Friscoa saamaan nukutukset taas suhteellisen hyvään jamaan, jossa ne pysyi koko Friscon ajan, mutta nyt jossain vaiheessa paluun jälkeen siitä on tullut taas yhtä parkumista ja härdelliä. Rutiineissa mikään ei ole muuttunut. Sama pätee lelujen siivoukseen. Tapa, jolla saatiin lelut siivottua yhdessä iloisesti toimi pari viikkoa. Kunnes stop. Joku ruoka on herkkua aikansa, kunnes ei enää.
Tähän liittyen yritin taas tsempata lasta juttelemalla sille päivän mittaan nukkumaanmenosta. Miten uni pelästyy pois, jos sängystä nousee ja sitten alkaa harmittaa kauheasti, kun väsyttää ja uni ei tulekaan. Laps vaihtoi puheenaihetta minkä kerkesi, kunnes lopulta katsoi mua ja totesi: Niin jotkut [joskus] käy. Aihe loppuunkäsitelty.
Oltiin muutama päivä saaressa sateessa ja paisteessa. Luonto sateen jäljiltä hohtavan vihreenä iltavalossa. Meri syysauringossa rauhottuneena ja pihlajat terttunsa pudottelevina. Näissä maistuu tupakka sivumakuna, arvioi mies.
As for me, kehittelen tässä uutta flunssaa (no, oikeasti tappelen vastaan nenäkannuin ja merivesinenäsuihkein ja Posivil Zinkein). Ostin myös saappaat (muoviset) ja sappaat (tekonahkaset - ostos ei ollut pitkään harkittu, mutta perustelin sen hyvin). Olen mietiskellut elämääni ja tulevaisuutta ja syksyn projekteja - joista yksi on Saaran innoittamana vaatekaapin uudelleen harkinta. Ei niin, että ikinä tulisin pääsemään lähellekään minkään haasteen mitään tavotteita, mutta aina voi edes vähän järkeistää.
Oon miettinyt asioita, joissa haluaisin olla hyvä ja tapoja, joilla saisin (raskaushormooneista krhm) huolestuneen sydämeni rauhottumaan (turhan) huolen hetkellä. Miettinyt miten ihmeessä ne muutamat yh-viikot menikin niin helposti, kun tällä hetkellä taas ihan meidän molempien vanhempien käsiparit on täydessä käytössä. Ollut innoissani, kauhuissani, harmissani, siisteissäni Lontoosta. Syksy tekee sellasta.
Saari näyttää niin upealta :)
ReplyDeleteHiljaisiin hetkiin, minulla on sinulle haaste blogissani..
Voi kiitos ja kiitos! Yritän saada aikaseksi vastata, vaikka oon ihan surkea näissä haasteissa :)
DeleteLuin ihan hengästyneenä teidän reissuohjelmaanne.Joka päivä uusia puistoja ja kohteita.Silloin ajattelin että onpa teillä uskomattoman sopeutuvainen lapsi.Oma parivuotiaani olisi varmaan kiukutellut ja vinkannut jai halunnut kotiin.Joten eipä mikään ihme jos välillä sitten kotioloissa teilläkin on nukkumaanmenovaikeuksia tms.Uskomattoman reipas tyttöhän teillä on! Meillä kiukuteltiin jo lomareissulla mummilaan ja haluttiin kotiin.Kotiin tultua kiukuteltiin ja haluttiin heti takas mummilaan.Huoh! :)
ReplyDeleteJoo, lapsille kyllä sopii aika yksilöllinen määrä aktiviteettia ja vaihtelua. Meidän lapselle näemmä melko rutkasti (ainakin jos muuten päivän aikatauluista pidetään kiinni, ruoat ja unet samoihin aikoihin) :)
DeleteVoi olla, että kotioloissa tosiaan kaipailisi vähän enemmän aktiviteettia.. Tänään tosin kerroin sille iltasaduksi tarinan, jossa myyrä ymmärsi vihdoin miten nukahtamisesta tulee kivaa, kun 'jännä unityyppi' tuli sen luo ja kertoi. Tarinan jälkeen laps jäi sänkyyn, nukahti äsken, eikä protestoinut kertaakaan!
Ja heh, onhan se niin, että parivuotiailla 'muualla' on usein juurikin se mihin haluttaisiin eniten ;) Ja ihan ymmärrettäväähän se on, että ympäristön muutos saattaa aiheuttaa harmistusta! Ja just kun on alkanu tottua, ollaankin jo takasin ja sitten oliskin ollut kiva vielä jatkaa :-)
Jännä sinällään, mulla ei tullut edes mieleen, että lapsi ikävöisi kotiaan Friscossa. Moponsa perään kyseli muutaman kerran, mutta that's it. Ilmeisesti sattuu olemaan tosiaan melko sopeutuvainen yksilö (ainakin tällä hetkellä)!
Kuulostaa kovin tutuilta nuo nukkumispuuhat, argh!! Eniten tätä äitiä harmittaa omien päikkäreiden jääminen...
ReplyDeletePäikkäreitä kyllä tarvitaan! Toivottavasti teillä(kin) nukkumishommat tasaantuu ja saat itsekin riittävästi unta.
Delete