Joo, on tää rytmien kääntäminen näin paluusuunnassa aina vaikeampaa.
Mies ja laps olivat heränneet kolmelta aamulla (siellä saaressa) ja siinä ennen yhtätoista kun menin hakemaan niitä kotiin, laps oli kuin neljän promillen humalassa. Kikatti, kaatuili, itki, kikatti. Sanoi mulle ensimmäisenä leveä hymy naamallaan sateen valuessa pitkien poskia: laps on kukka, jota taivaan kattelikannu kattelee. Sammui autoon parissa minuutissa, josta kannettiin sänkyyn jatkamaan unia. Nyt takana unta kaks ja puol tuntia ja arvon missä vaiheessa se pitäisi herättää. Vaikea yrittää tasapainotella sen kanssa, että saisi vuorokaudessa riittävästi unta, mutta toisaalta että se uni tulis järkevään aikaan.
Mun vatsan tilanne on parantunut huomattavasti, ei enää kiristele ollenkaan samaan malliin. Nyt on lähinnä enää niitä liitoskipuja. Oli hyvä idea levätä eilinen, nukuin itseasiassa aika normaalit yöunet - heräsin ysiltä herätyskelloon viemään autoa katsastukseen.
Sataa ja paistaa vuorotellen, äsken taisi vähän jyrähdelläkin. Aika kaivaa syksykamppeet esille. Välikausivaatetuskan alotin jo eilen. Luulisi, että tähän ikään mennessä uusien välikausitamineiden ostaminen menis jotenkin rutiinilla, vaan eipä oikeestaan.
Mies ilmotti olevansa kurkkukipuinen. Noniin, seuraava flunssa tervetuloa.
No comments:
Post a Comment