2v-1kk-21pv & rv31+3

Päivän uutiset:

1) Musta tuntuu, että oon viimeinkin ymmärtänyt Pinterestin.

2) Oon alkanut pitää ruokablogia (jo tän sanominen naurattaa vähän). Oikeasti kyse on blogista, johon kirjailen mitä meillä syödään, ihan vain dokumentaation kannalta. Ja myöhempää inspiraatiota varten, kun taas tuskailee, että mitähän sitä laittaisi. Ei, meillä ei vieläkään ole mitään viikko-menua. Ei, en usko, että sellaisen tekeminen oikeasti helpottaisi meidän arkea.

Sen sijaan koitan keräillä listaa erilaisista ruoista, joita haluaisin kokeilla (Pinterest!) ja toisaalta myöskin niistä, joita OON tehnyt. Se aina välillä auttaa arkea.

Se blogi on täällä: http://ihanvaanruokaa.blogspot.fi/

3) Oli tarhapäivä. Olin myös sopinut, että nähdään naapureiden kanssa iltapäivällä. Siellä siis leikittiin, kun yhtäkkiä lamppu syttyi. Tarha. Kiskasin lapsen mukaan ja mentiin kuitenkin, vaikka kello oli melkein puoli neljä. Syytin häpeissäni jetlagia. Ja raskautta.

Niillä oli meneillään siellä lukuhetki, johon laps ei olisi halunnut osallista (en HALUA lukea! + tasajalkahyppyä), olivat siis jo siivonneet lelut ulkoilua varten pois. Pidättelin puolirimpuilevaa lasta lyhyen kirjan ajan ja lähetin sen vessajonoon. Malttoi jonottaa vähän aikaa, kunnes vaelsi pois. Hoitaja haki takaisin. Pari kertaa. Sai huomioliivin, istui alas odottamaan, että muut lapset on valmiita. Yritti vaeltaa leluilla, vedin kädestä takaisin. Monta kertaa. Kosketti sormella viereisen (vähän vanhemman tytön) reppua ja kysyi mikä kuva siinä on. Viereinen lapsi ei sanonut mitään, katsoi vähän varautuneesti. Yritin selittää, että laps vaan katselee repun kuvaa. 

Kun lopulta kaikki lapset olivat valmiita lähtöön, viereinen tyttö tarttui lasta kädestä ja johdatti parijonoon. Laps seurasi ja niin ne kulkivat puistoon.

Puistossa tietty kiipeilyteline, johon ei saa mennä. Ensimmäisen vartin ajan laps protestoi ja parkui ja hyppi tasajalkaa kaikille hoitajille sitä, että se tietty kiipeilyteline oli nyt off-limits. Tuli kuitenkin leikkimään muuta ja alkoi lopulta viihtyä. Loppuvaiheessa lähti kiipeämään liukumäkeä ylös. Poikkeuksena annoin sen mennä (koska vaikutti menevän niin hyvin), mutta totesin viereiselle hoitajalle, että tää on varmaan kiellettyä. Viereinen hoitaja nyökytteli, mutta antaa nyt mennä, kun on niin vähän lapsia (ja koska mä annoin sen mennä). 

Sinne se kiipesi, meni oikein hyvin. Yritti toistekin ja eikös tullut sieltä kuperkeikkaa (liukumäkeä pitkin) alas. Ei näyttänyt pahalta, paitsi kun menin hakemaan itkevän lapsen syliin. Silmän sisänurkassa ikävä vekki ja vielä ihan millin päässä silmästä. Silmän toisella puolella sinertävä kuhmu. Again, vuoden mutsi moi. No, uskoisin ettei toiste kiipeä liukumäkeä ylös.

En edelleenkään tiedä mitä päätän sen tarhan suhteen. Argh. Yritän kuitenkin huomenna muistaa mennä ja tehdä päätöksen viikonloppuna.

Käytiin myös aamupäivällä lapsen
Minni Hiiri -mopolla ajelemassa
ja heittelemässä sillalta kiviä
puroon.