2v-1kk-6pv & rv29+3

Uskomatonta ajatella, että enää reilu viikko jäljellä täällä. Aika on menny ihan hirveetä vauhtia. Suurin osa siitä tietty (heh) keksimässä erilaisia aiheita murehtia (kirotut pellavansiemet viikko sitten ja se kurkkukipu ja tämän päivän aiheina maailman poliittinen tilanne sekä mun mahan koko - joku äiti puistossa sanoi, ettei ollut edes ihan varma olenko raskaana (tuntuu naurettavalta, mahahan on ihan selkeä pallo ja lisäksi SF-mitta on edellisissä mennyt jossain plussalla), mutta heti perään amerikkalaisen kohteliaasti kuitenkin jatkoi, että se istuu niin hyvin ja näytän niin raikkaalta (tms). No, kotona sitten piti kuitenkin mittailla, että eikö se nyt ole ihan sen kokonen kuin pitääkin).

Huumorillahan nämä, kyllä naurattaa oma murheilu (vaikka niitä tunteita pyöriikin) ja käännän katseeni jo sinne about vuoden päähän, jossa pahimmat raskaus- ja imetyshormoonit alkaa olla väistyny.

Meillä viikko on rullaillu aika mukavasti. Lapsen ostaripäikkärit on avannu mulle ihan uuden maailman - voin lähteä shoppail  hoitamaan asioita lapsen päikkärien aikana! Ihmisten ilmoille!  Sompailin meidät siis puistosta Hillsdale shopping centeriin (ilman navia, mind you (koska prepaid SIMmistä yty loppu ja lisää piti hakea)), etsin food courtista ruokaa ja nukutin lapsen rattaisiin. Sitten sankariäiteilin lisää aikaa prepaidiin (hoidin ulkomailla asian. Lapsen kanssa. Lasketaan sankariäiteilyksi) ja löysinkin Gapista ihania vaatteita (lapselle). 

Shoppailu on kyllä rankkaa, nytkin olin liikkeellä ja kävelemässä (mahani ja vaunujen) kanssa koko sen puoltoista tuntia, jonka laps nukkui. Jalat väsyi. Onneksi siellä myytiin niitä superhyviä keksejä energiavajeeseen.

Ainiin, käytiin kanssa pomppulinna-sisäpuistossa. Siellä oli musa kovalla, mutta muuten aika kivaa. Laps haluisi nykyään aina sisäpuistoon, eikä ulos leikkimään. Mä alan olla aika kotiutunu tänne.

Mä heräsin tänään omia aikojani puolkuuden aikaan ja hölmönä aloin lueskella kännykästä Facebookkia, mikä tietty herätti täysin. Seiskan jälkeen aloin nukahtaa uudestaan tietäen lapsen heräävän ihan just. Ja niin se teki. Ja niin piti munkin herätä. Olotila lähes krapulainen. Vietettiin koomaisen hidas aamu, kylvettiin, Skypeiltiin ja lopulta yhdentoista aikaan päästiin lähtemään ulos. Pitkät päikkärit (viisaana mäkin toimitin itteni nukkumaan) ja iltapäivästä takasin samaan puistoon. Ihan hyvä se oli ja nyt tekee hyvää armollisesti antaa pään upota tyynyyn.

Ja mainitakseni vielä: mies toi oikein kukkia kotiin, tänään tuli täyteen kuus vuotta yhdessäoloa. Siirapin uhallakin: lydas <3 mies

Laps ja mies. Miehellä shortsit päässä. Meillä on hyvä sohvapöytä.

Kukkia.